Huhtikuu oli kokonaisuutena kaunis; se alkoi jossain Kesänkitunturin kupeessa ja päättyi rentoon vappuaattoon Turussa. Siihen mahtui aurinkoa, kevätsadetta ja niin kovaa puhuria, että aivopoimuni suoristuivat entuudestaan kuukauden aikana.
Paras matka oli ehdottomasti junamatka Turusta Kolariin ja takaisin. Maalis-huhtikuun vaihde on loistavaa aikaa vierailla tunturikunnassa, sillä mikäpäs ulkona on oleskellessa, kun talviuniltaan herännyt aurinko hehkuu kirkkaansinistä taivasta vasten, hiihtoladut ovat täydellisessä kunnossa (puhutaan lentokelistä) ja hankikin saattaa vielä metsiköissä kantaa. Ilma on vielä talvisen raikas, mutta ripaus kevään tunnelmaa on jo havaittavissa.
Paras keikka oli Stam1na Apollossa. Stam1na on ollut yksi suosikkibändeistäni niin pitkän ajanjakson verran, etten uskalla miettiä asiaa yhtään enempää, ja se on aina yhtä mahtava livenä. En ollutkaan liian moneen vuoteen käynyt fiilistelemässä Stam1nan biisejä paikan päällä, joten olihan se jo aikakin käydä toteamassa, että bändi on edelleen todella vahva lavalla. Kanssakeikkailijat varmasti arvostivat kaunista laulantaani ja tempautumistani musiikin vietäväksi, mutta kun viisi laukausta päähän riittää ja musteni ruudun pinta tyyneksi kuin meri aalloton!
Paras ruokaoivallus oli Street Food Bar, jonka löytää Kårenin kupeesta. Taivaallista ruokaa! Annan ravintolalle ehdottomasti kymmenen pistettä maukkaasta seitanista ja vielä papukaijamerkin päälle, sillä annosnimet olivat poikkeuksellisen tyylikkäät. Seitan ei ole koskaan maistunut yhtä hyvältä, joten loppuillan hoin luonnollisesti olevani tilassa seduced by seitan.
Paras ”kuolen ehkä naurusta” -hetki tapahtui Raisiossa, kun olin Marin luona kylässä. Mari on mahtava tyyppi, joka harrastaa muun muassa kasvien ja jumppapallojen kasvattamista – en liioittele – sekä hemmetin hyvän pitsan leipomista.
Kyllä, pidän ruoasta. Aika paljon. Pahoin pelkään muuten, että ruoasta muodostuu kantava teema blogiini.
Paras hankinta oli tulppaanikimppu. Niin, ja yhdet matkaliput, mutta tästä on luvassa tarinointia myöhemmin. Niinkin yksinkertainen asia kuin suloinen kukkakimppu lisää viihtyvyyttä ja saa vähemmän kaatopaikalta.
Paras juoksulenkki tapahtui pääsiäisenä. Tykkään juoksemisesta todella paljon, ja treenaaminen on lähes aina hauskaa, mutta joskus erityisen onnistuneen lenkin jälkeen saa ainakin hetkeksi supervoimat. Onnistuneen pääsiäislenkkini jälkeen oloni oli suorastaan pitelemätön ja voittamaton.
Huhtikuun aikana myös ehdin aloittaa jokilaivakauden, siemailla ensimmäiset terassikahvit, aloittaa Game of Thronesin ihan alusta asti (en muistanutkaan, kuinka vaarallisen koukuttava sarja on) ja olla luonnonhelmassa.
Nyt kun kuukauden on koonnut pakettiin, on todettava, että oikeastaan huhtikuu oli tänä vuonna huikea.
Vastaa