Turku on luonnossa viihtyvän kannalta miellyttävä kaupunki asua, sillä keskusta-alueelta ei tarvitse siirtyä kuin muutaman kilometrin verran melkeinpä mihin ilmansuuntaan tahansa päästäkseen metsään. Saaristokin on yleisesti ottaen ihan suht pidetty ilmiö, mutta nyt aiheena on kevyt metsittyminen.
Kaarinan puolella, kuutisen kilometrin päässä Turun kauppatorilta, löytyy viehättävä luontopolku, joka johtaa Vaarniemen metsikköihin ja noin 20 metriä korkea kallion liepeille. Pohjoispuolella alaa ovat vallanneet kuuset, tosin Vaarniemen mielenkiintoiseksi tekee metsiköiden monipuolisuus – havupuiden lisäksi alueella on ketoja ja kangasmetsää. Rauvolanlahdelle päin matkatessa maisema vaihtuu ruovikkoiseksi, ja etelämäpänä näkee jalopuiden muodostaman lehdon. Kaarinan laajin tammilehto löytyykin juuri Vaarniemestä, ja lisäksi istutettuja jalopuita, kuten vuorijalavia, vaahteroita ja saarnia kasvaa alueella. Lehto on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi koko Suomen kattavassa lehtojensuojeluohjelmassa. Vaarniemi on osa Rauvolanlahden Natura 2000 -aluetta. Vaarniemen-Rauvolanlahden luonnonsuojelualue on suuruudeltaan noin kymmenen hehtaaria.
Varsinainen aloituspaikka luontopolulle lähtöön on Kaarinan vanhan jätevedenpuhdistamon tuntumassa, jonne voi jättää autonsa. Turun puolelta Vaarniemeä lähestyttäessä vastassa on mahdollisuus rapputreeniin:
Vaarniemen luontopolku on vajaan kahden kilometrin pituinen, mutta lisämatkaa saa jatkamalla Kaarinan puolella sinisin merkein ohjatuille Pyhän Katariinan poluille tai Turun suuntaan Rauvolanlahden kautta Katariinanlaaksoon asti. Opastekylttejä matkan varrella on ihan mukavasti, ja polun varrella on myös laavu ja huussi. Pääosin luontopolkua mukaillen pääsee kulkemaan vaivattomasti, mutta on huomioitavaa, että eritoten sateisina aikoina polut saattavat muuttua melkoiseksi mutavelliksi. Paikoitellen kallioinen maasto on jyrkkänousuista ja muhkeat juuret yrittävät välillä kampata kulkijan, joten liikuntarajoitteisille en välttämättä Vaarniemen luontopolkua suosittele.
Sini- ja valkovuokkojen ohella esimerkiksi käenrieska, vuohenputki, lehtouusama, pystykiurunkannus ja hauskasti nimetty syyläjuuri löytyvät Vaarniemestä. Sienien kasvua ajatellen ympäristö on suosiollinen, ja harvinaisiakin lajeja, esimerkiksi tammenkääpää, voi havaita metsiköstä vanhojen tammien tuntumassa.
Vaarniemen kallion päälle on rakennettu lintutorni, josta näkee Turun satama-alueelle asti. Historian saatossa kalliota on saatettu käyttää vartiopaikkana – täyttä varmuutta ei ole, viittaako paikan nimi siihen, että aluetta olisi käytetty vartiopaikkana, vai juontuuko nimi uhkaa ilmaisevasta sanasta vaara. Joka tapauksessa paikan nimi on peräisin keskiajalta.
Historiasta puheen ollen kallioalueen laella 85 metrin päässä linkkimastosta koillis-pohjoisen suuntaan on historia vahvasti läsnä: alueella on pronssikaudelta peräisin oleva hauta. Sauhuvuorella, joka sijaitsee kallioalueen itäosassa, on niin ikään samalta aikakaudelta peräisin oleva hautamuodostelma. Sauhuvuoren on nimensä perusteella arveltu toimineen vartiotulivuorena menneinä aikoina.
Alue on rikas linnustoltaan, ja esimerkiksi monenlaisia kerttuja, lehtopöllöjä, harmaapäätikkoja ja satakieliäkin on havaittu. Lintuja bongaamaan voi kiikkua esimerkiksi näkötornin huipulle (tai jatkaa matkaa Rauvolanlahteen), josta avautuvat sangen upeat näkymät aina Turkuun asti. Jos tuuri käy, Vaarniemen alueella voi nähdä kettuja, supikoiria tai mäyriä, ja lisäksi puiden uumenissa tai metsien suojaamina viihtyvät luteet ja monenlaiset kovakuoriaiset. Alueella esiintyvistä perhoslajeista mainittakoon esimerkiksi pikkuraitayökköset.
Vaarniemestä olen löytänyt tietoa Kaarinan kaupungin Vaarniemeä käsittelevältä sivulta ja luontopolusta mainitsevalta sivulta. Kattavat sivut ovat myös Turun seudun luontokohteet –sivulla. Myös Turun seudun luontoretkiopas on toiminut jälleen kerran hyvänä lähteenä alueeseen tutustuessani.
Vastaa