Vietimme unohtumattoman viikonlopun Lontoossa. Meinasin tahallani unohtaa paluulennon.
Lontoo oli nimittäin aivan ihana. Historiallinen, yltäkylläinen, kerroksellinen ja ystävällinen. Lontoo oli jo pukenut ylleen parhaimman jouluasunsa, ja kuinka kaunis hän olikaan jouluvalojen tuikkeessa!
Tihkusade ja aurinko kilpailivat siitä, kumpi saisi herruuden Lontoon ilmatilasta. Välillä taivas oli harmaa kuin tontun huopikkaat, seuraavalla hetkellä Lontoo kylpi kultaisessa auringonvalossa. Mutta yhtä kaikki, kovin kaunis oli kaupunki.
Lontoo kuhisi kutkuttavasti, mutta tunnelma oli rento ja kiireetön. Lontoossa kävelytahti on suht verkkainen, ainakin verrattuna kiireen mekkaan eli Helsinkiin, jossa kiire kulkee kintereillä, vaikkei hoppua olisi oikeasti yhtään mihinkään.
Kävelimme kaiken kaikkiaan kuutisenkymmentä kilometriä, ihastuimme Oopperan kummitukseen, kävimme museoissa, joimme glögiä ja löysimme hurmaavia kirjapuoteja. Saatoin ehkä pakottaa merimiehen Harry Potter -maailmaan ja luulen myös nähneeni Villisilmä Vauhkomielen.
Lontoo oli aivan ihana, mutta parasta oli tietenkin seura – merimies on parasta mahdollista matkaseuraa.
Lontoosta on luvassa muutama postaus, joten pysykää kuulolla, jos matkakuulumiset kiinnostavat!
Vastaa