Aurajoki on kautta historian ollut symboli elämälle; jokivarren rehevillä laaksoalueilla on ollut asutusta tiettävästi jo rautakaudelta lähtien seudulta löytyneiden hautaröykkiöiden, kalmistojen sekä kuppikivien perusteella. Noin viiden kilometrin päässä Turun keskustasta Kaarinan puolella sijaitsee Ristimäen pieni, metsäinen kukkula tai oikeastaan metsäsaareke, jonka uumenissa pieni mutta arvokas pala Suomen muinaista historiaa. Maamme vanhimmaksi todettu kirkko on toiminut näillä sijoilla keskiajalla.
Kirkko oli aktiivisessa käytössä 1100- ja 1200- lukujen vaihteessa, mutta se hylättiin 1200- tai 1300-luvulla, ja lopulta rakennuksen kohtaloksi jäi vaipuminen unholaan – vain aavistus historiasta on muinaislöytöjen kautta jäänyt muistoksi Suomen kirkkohistorian alkutaipaleesta. Tarkkaa syytä kirkkorakennuksen unohtumiselle ei ole. Kenties 1200-luvun puoliväilin ajoittunut seurakunnan järjestäytyminen, Turun ja Kaarinan kehittyminen sekä uusien kirkkojen rakentaminen muuttivat historian kulkua Ristimäen kirkon osalta unohduksen suuntaan. Historiasta kiinnostuneille löytyy lisätietoa löydöistä ja alueen historiasta Ravattulan Ristimäki -hankkeen sivuilta.
Muinaisen kirkon jäänteitä ei luonnollisestikaan ole jäänyt meidän aikaamme; kohtaan, jossa alttarin on arveltu sijainneen, on pystytetty valkoinen risti, ja muinaisen kivijalan paikka on merkattu maastoon kivilohkareilla. Kirkon kivijalan jäänteet löydettiin arkeologisissa kaivauksissa vuonna 2013.
Alueelta on löydetty kirkkomaa, hautoja sekä mäkeä rajanneen aidan perustat. Ajalle tyypillisesti Ristimäen liepeiltä on tutkimusten perusteella havaittu sijainneen polttokalmiston – kyseessä on ammoisina aikoina yleisesti Suomessa käytössä ollut hautaustapa.
Hetken aikaa näin sieluni silmin, kuinka puiseen kirkkorakennukseen kokoontui lauma jumalaansa pelkääviä ihmisiä mumisten ”etkös ole Ihmis parca aivan arca”. Paitsi että ihmisparasta taidettiin puhua vasta viitisensataaa vuotta myöhemmin, kun Johan Cajanus kehitti uuden virren.
Toisaalta epäilen, että maahiset ovat viihtyneet, erikoista kyllä, taivaallisen sanoman äärellä. On nimittäin yksi olento unohtanut paikalle syystä tai toisesta jalkansa.
Kirkkohistorian ensiaskelien jäänteitä ja siten pientä palasta esivanhempiemme maailmasta pääsee tutkimaan todella helposti pyörällä tai jalkaisin Suomen sydän -reittiä seuraamalla ja lopulta koukkaamalla pientä polkua pitkin kohti pientä metsäsaareketta. Noin yhdentoista kilometrin mittaisesta Suomen sydän -polusta, joka jatkuu aina Liedon Vanhalinnan linnavuoren suunnalle saakka, saa lisätietoa Suomen kulttuurirahaston sivulta sekä Turun kaupungin sivuilta. Opasteita alueella ei erikseen ole, joten kannattaa varustautua kartalla.
Myös Lietoon kulkevat bussit vievät retkeilijän aivan alueen liepeille, ja omalla autolla pääsee helposti tutkimusretkelle. Ristimäelle voi tähdätä esimerkiksi Kuralan ja Ravattulan liikekeskuksen puolelta tai myös Halisten suunnalta Vanhan Ravattulantien kautta. Muinaismuistolain rauhoittamassa paikassa on hyvä muistaa, että aluetta muokkaava toiminta on kielletty.
Ravattulan Ristimäellä on säilynyt palanen arvokasta historiaa. Vaikka muinaismuistoalue on aivan vilkasliikenteisen valtatien liepeillä, voi aistia historian läsnäolon. Aurajokilaakson perinteinen, vehreä peltomaisema luo kauniit puitteet historialliselle kohteelle.
Vastaa