Huhtikuu jäi maailmankirjoihin kummallisena kuukautena. Omassa kuplassani kuukautta sävytti suuri kaipuu kotiseuduilleni tuntureille ja perheeni luokse. Epätietoisuus siitä, koska pääsen näkemään perhettäni on kieltämättä vähän päässyt kalvamaan mieltäni. On silti mietittävä asioita vähän suuremmassa mittakaavassa. Kotiseutukaiho ja etenkin äiti-ikävä on valtava, mutta se on maailman mittapuulla pieni juttu. Niinpä se siitä valitusvirrestä – on aika koostaa edellisen kuukauden parhaat puolet yhteen postaukseen. Huhtikuuhun mahtui kuitenkin koti-ikävän lisäksi paljon mukavia asioita, kuten kauniita auringonlaskuja Turussa.
Täytyy sanoa, että parasta antia koko keväänä on ollut merimies, joka on tehnyt älyttömän hyvää ruokaa, kuten herkkulasagnea, kasviscurrya ja lammaspastaa. Kyllä se vaan niin on, että hyvä ruoka naisen pyörätiellä pitää (sillä pyöräilykausi on käynnistynyt).
Luonollisesti paras tapahtumasarja oli pitkään odotettu muutto. Nyt kaupungin jatkuva liikenteen hälinä on vaihtunut hiljaisuuteen, ja ihmisvirran sijaan ulkona ollessaan voi bongata jäniksiä. Meidän kotimme on ihana, ja lähimetsä on todella hieno – on ihan mahtavaa voida vain kiskaista lenkkikamppeet päälle, ja luonnon rauhan tavoittaa melkein ulko-ovelta.
Huhtikuussa vierähti siis tovi muuttohommissa, mutta vähitellen tavarat ovat löytäneet uusille paikoilleen ja pahvilaatikkokaaoksen sijaan koti on aika lailla siinä kuosissa kuin sen haluamme olevan. Koti on ihana paikka. Koti on siellä, missä taustalla soi useasti kitara tai rummut ja iltatee maistuu tavattoman hyvältä.
Parasta toimintaa huhtikuisin on kevätseuranta, eikä tämä vuosi tuonut poikkeusta fiilistelyyn, joten vapaa-aikana viihdyimmekin metsäisissä maisemissa. Hirvensalossa sijaitseva Kaasavuori oli todella kaunis pyöräretken kohde. Rauhalinnassa sini- ja valkovuokot sinnittelivät urheasti jo pääsiäisen tienoilla. Luolavuoren luolan suuaukko oli selkeästi näkyvissä kuun alkupuolella, kun vehreät lehdet eivät vielä olleet vallanneet alaa. Ala-Lemun suunnalla Kaarinassa oli kivoja metsiköitä sekä historian havinaa, ja Tuorlan lehtometsikössä oli rauhallista.
Paras reissu suuntautui kuitenkin Maarian kivikautiselle luontopolulle Maarian altaan liepeille. Polku kiemurteli upeassa peikkometsässä, meillä oli suklaata ja jogurttipähkinöitä repussa, eikä epämääräistä lumen ja rännän yhdistelmää tuprutellut taivaalta kuin pienen kuuron ajan.
Ulkoilun vastapainoksi on rentouttavaa katsella hyviä dokkareita. Parhaat dokkarit ovat löytyneet Areenasta ja Netflixistä – esimerkiksi Areenasta löytynyt Avaran luonnon Kiehtovat kissat oli nimensä mukaisesti kiehtova, ja samoin Netflixin Night on Earth on todella mielenkiintoinen.
Kuinka kevät sujuu teillä?
Vastaa