Kirjoitushetkellä piti kaivaa ihan päiväkirja esiin ja surffailla Instagramin tarinamaailmassa, sillä en meinannut millään muistaa, mitä kesäkuussa touhusin. Kesäkuu tuntui vähän pitkältä, mikä johtui ennen kaikkea nihkeän kuumasta helteestä, joka lamauttaa täysin aivotoimintani, ja kesäloman odotuksesta. Nyt se on viimein alkanut, kesäloma siis. Helteiden loputon jakso tuntuu myös alkaneen. Jonain päivänä on tiettävästi satanut vettäkin, mutta luonto ja minä kaipaisimme kunnon sadekelejä. Oi, ukkonen olisi kiva!
Palataan itse aiheeseen. Kesäkuu alkoi kansalaisvelvoitteen täyttämisellä eli äänestämisellä, sillä kunnallisvaaleissa on mahdollisuus vaikuttaa kotipaikkansa kuvioihin, ja päättyi jossain Kellostapulin suunnalla. Kesäkuu maistui jätskiltä ja mansikoilta sekä sisälsi kauan odottamani koronarokotuksen, täydentyi jääkiekon MM-kisoilla ja huipentui jalkapalloon. Selvisin helteistä siten, että en oikein tiedä tarkalleen miten, mutta ainakin sihtasin lenkkini aamuun tai iltaan ja välttelin aurinkoa. Ja ai niin, kesäkuussa merimies tietenkin juhli syntymäpäiviään, joten kesäkuu oli merimiehen kuu!
Kesäkuussa tapahtuu ilmiö nimeltä juhannus, ja tänä vuonna ainut ja siten paras mahdollinen tapa viettää juhannusta oli lähteä Kolariin. Oli ihanaa olla kotona ja fiilistellä tunturikunnan aurinkoa äidin kanssa. En ole ikinä ollut mikään juhannusjuhlija, mutta keskikesän aikaan kotikunnassani on todella kaunista, sillä luontoäiti laittaa maiseman kauniiksi. Vehreys on huumaava erityisesti karussa tunturikylässä.
Parhaita retkiä oli useampi – Äkässaivon tietämillä kulkeva Seitakierros oli aurinkoisena päivänä nätti, ja olin kaivannut kotivaaroilla haahuilua – mutta parasta oli Kellostapuli. Lähdin spanielin kanssa aamusella kohti mansikkapaikkaani, ja oli aika mahtava tunne vain istuskella koira kainalossa ja katsella Pirunkurua. Vain mie ja tylleröni olimme pienen hetken kahdestaan turvallisesti tunturien sylissä. Sellaista hetkeä olin toivonut elämääni monta vuotta, ja nyt vieressäni oli viimein yksi vallaton Arwen Hundén.
Paras kodin ulkopuolelle sijoittunut ruokailu oli Aunen terassilla, jossa söimme herkulliset burgerit (punajuuriversio on aina yhtä hyvää). Pisteet ravintola saa erittäin koiraystävällisestä meiningistä – sessen voi näin kesäaikaan ottaa mukaansa terassille. Arwen antaa arvosanaksi viisi tassutervehdystä viidestä.
Paras huvitus oli Emma Teatterin 39 askelta, joka oli juuri täydellinen kesäillan kesäteatteriesitys. Yhtälö, joka koostuu sopivasti historiallisista viittauksista, sopivan kahjosta huumorista ja sopivasta määrästä toimivaa improvisaatiota kauniissa miljöössä, ei voi olla muuta kuin oivallinen – suosittelen ehdottomasti tutustumaan dekkarikomediaan.
Kesäkuustakin on nyt selvitty, ja helteisenä alkanut heinäkuu saa luvan olla hitusen inhimillisempi. Tai jos nyt helteiden on ihan pakko jatkua ja lamauttaa lapinjuntti, lohduttaudun sillä, että kyllä se talvi kuulkaas kohta on taas täällä.
Vastaa