Meän piika sai nimensä Äkäslompolossa. Meän mielestä hienot ja justiinsa piikalle sopivat. Me molemmat pidämme vähän vanhemmista nimistä, joten piika sai kauniit ja perinteiset nimet, joista yhden hän peri isomummoltaan.
Piikan ristiäiset olivat pienet, joten ristiäistarjoilut hoidimme osittain itse. Juhlia edeltävänä iltana meillä oli äidin kanssa leivontatalkoot; äiti leipoi perinteiset kittiläläiset rinkilät mummin ohjeella, ja mie vastasin suklaakakun ja puolukkaisen juustokakun valmistuksesta. Rakastan leipomista, mutta ehkä hitusen saattoi allekirjoittanutta jännittää, millaisia kakkuja juhlapöytään kannettaisiin – kaikki leipomukset onnistuvat oikein hyvin, jos nyt kevyt omakehu sallitaan. Suklaakakussa hyödynsin Annin uunissa -blogin ohjetta sillä erotuksella, että tein yhden ylimääräisen puolikkaan kakkupohjan ja lisäsin väliin tuorejuusto-kermavaahtomössöä keventämään muuten suklaista ohjetta. Juustokakun tein K-Ruoan ohjetta noudattaen, mutta vadelmat vaihtuvat puolukoiksi ja keksit gluteenittomiksi.
Piika kastettiin Pyhän Laurin kappelissa. Juhlapaikaksi valitsimme Navettagallerian, joka on sopivan matkan päässä kappelista ja ennen kaikkea tunnelmaltaan lämmin ja ihanan persoonallinen. Meille varattiin oma tila, jotta juhlaseurueemme sai aivan rauhassa olla yhdessä.
Tarjoiluiksi omien leipomustemme lisäksi valitsimme Navettagalleriasta savuporokeiton. Olen ehkä tainnut tuoda esiin lihakeittoangstini – olen kasvanut porotilalla, ja poronlihakeitto oli meidän perheen makaronilaatikko eli usein sitä oli ruokapöydässä tarjolla. Olen siis hyvin kyllästynyt poronlihakeittoon, mutta Navettagallerian versio oli jopa kaltaiseni keittonohilistin mielestä hyvää!
Savuporokeitto odotti meitä valmiina, kun siirryimme kappelista juhlatilaan.
Kiltit koirat ovat tervetulleita Navettagalleriaan, joten tietenkin Arwen pääsi juhlaan mukaan. Pihamaalla kulki kukko kanalaumoineen, ja tästä lintukoiramme oli tohkeissaan. Spanieli ei olisi halunnut lähteä edes takaisin majapaikkaamme mummolaan, sillä lintulauman tuijottaminen oli jopa hauskempaa kuin mummon jääkaapin edessä päivystäminen – ja spanielihan muuten kyttää jääkaapin edessä koko ajan.
Juuri se, että koiran sai ottaa mukaan Navettagalleriaan oli yksi osatekijä siihen, että valitsimme kahvilan juhlapaikaksemme. Lisäksi meille tärkeää oli se, ettei koristeluja tarvinnut miettiä. Pidän Navettagallerian tunnelmasta, eikä meidän tarvinnut kuluttaa aikaa koristelujen väkertämiseen. Meillä oli siis sama filosofia paikan valintaan kuin häissämme.
Piika nukkui tyytyväisesti koko kastetilaisuuden läpi, mutta juhlien aikana tyyppi jaksoi hymyillä vieraille ja tutkia juhlapaikan ihmeitä, etenkin lamppuja. Ja katto se vasta ihmeellinen oli. Navettagalleriassa oli ihana vanha kehto, jossa söpö juhlakalu sai ottaa ansaitut päikkärit, kun lamppujen tuijottaminen alkoi uuvuttaa.
Piika on muuten pohjoisessa tytöstä käytettävä hellittelysana. Mummoni kutsui minua piikaksi, joten saman sanan kuljettaminen seuraavalle sukupolvelle tuntuu minusta luonnolliselta.
Pikkupiikan ensimmäinen juhla oli lämminhenkinen, tunnelmallinen ja rento. Tästä iso kiitos kuuluu paikan päälle saapuneille ihanille kummeille ja juhlavieraille.
Vastaa