Joulu tuntuu hiipivän luokseni tänä vuonna vähän yllättäen. Olen näin joulua rakastavan kuunnellut joululauluja ja nauttinut iltakävelyillä naapuruston jouluvaloista, mutta työkiireiden ja taaperoarjen keskellä olen ehkä vähän unohtanut nauttia joulunalusajan tunnelmasta ja fiilistelystä.
Mutta onneksi tähän tulee muutos, sillä minulla on nyt alkanut joululoma! Lähdemme pian porukalla Pietarsaaren kautta joulun ihmemaahan eli kotikonnuilleni. Olen kaivannut niin kovasti kotiin! Kun mietin, mitä tältä joululta oikeasti toivon, lista on yllättävän lyhyt, ja tässä se on, toivelistani joululle.
Huomaan iän myötä kaipaavani yhä enemmän asioita, joita ennen pidin ihan täysin itsestäänselvinä: kenkien alla narskuvaa pakkaslunta, poroja, revontulia, kuutamoa ja kotipihan hiljaisuutta. Sitä tunnetta, että kiireet eivät yllä aattoyön hiljaisuuteen.
Tänä vuonna toivon joululta ennen kaikkea yhteistä aikaa perheen kanssa. Merimies on valitettavasti töissä, mutta onneksi saamme ennen joulua viettää yhteisiä hetkiä Pietarsaaressa ja Äkäslompolossa. Mutta pohjoisessa minulla on perhe ja tärkeitä ihmisiä, joten saamme kivan tunnelman jouluun, vaikka toki merimiehen läsnäolo olisi ihan kiva juttu.
Toivon pakkasta ja lunta. Äiti on lähettänyt lähes päivittäin pakkaspäivityksiä, ja juuri nyt mittari näyttää kolmenkympin pakkasia. Odotan punaisia poskia, höyryävää hengitystä ja pakkaspäivien pastellitaivasta.
Toivon poroisaa joulua. Naperolla ei ole hirveästi leluja, mutta pehmoporo on lapselle rakas. Tänä jouluna hän ehkä ymmärtää porojen päälle vähän enemmän kuin viime jouluna, ja porojen moikkailu kotitarhassa kuuluu ehdottomasti suunnitelmiin.
Toivon kuutamoa ja revontulia. Perinteinen yökävely ja revontulien bongailu jäänee tänäkin vuonna välistä, mutta just nyt minulle riittää se, että käymme hetken kotipihalla ihailemassa kaamosyön kauneutta.
Toivon jouluherkkuja. Äiti on mestarileipuri, jonka joulutortut ovat suorastaan vaarallisen hyviä. Tänä vuonna leivomme varmasti kolmen sukupolven voimin yhdessä pipareita – todennäköisesti pienin leipuri aivan jauhoissa – mutta myös joulumieltä joka nurkassa. Täydellisyys ei kuulu meidän jouluperinteisiin, vaan yhdessä joulun tekeminen ja varsinkin leipominen ovat perinteitä, joita haluan vaalia.
Ja toivon myös naurua. Sitä, että meidän joulussamme on paljon ääntä ja aika paljon kaaosta, mutta tätä ei tarvitse stressata. Ei ole aamulla kiire päiväkotiin ja töihin, vaan saamme olla ja nauttia!
Lopuksi toivon onnistuvani pelastamaan olkipukit spanielin hampailta ja lapsen innokkailta hyppysiltä. Epäonnistumisen todennäköisyys on suuri, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Siinä ovat minun joulutoiveeni. Toivottavasti joulu on lämmin ja pehmeä.
Vastaa