Jokaisella meillä on omat vahvuutensa. Erityisosaamisalueensa, tiedättehän.
Olen siinä mielessä onnekas ihminen, että minun erityisosaamiseni on kohdentunut niinkin tärkeään ilmiöön kuin lyriikkamuistiin. Minulla on lähes pettämätön kyky muistaa laulujen sanoja vielä vuosi(kymment)en jälkeen. Jos jotain laulua tai edes pätkää siitä en osaa hymistä, ei laulua ole ollut koskaan olemassa. Arvatenkin kyvystäni on ollut valtavasti elämäni aikana hyötyä.
Toisin sanoen ehkä kerran, kun olen yrittänyt tehdä vaikutusta ihmisiin. Brassailustani saamani gloria on ollut valitettavan lyhytkestoinen.
Lyriikkakorvalla on myös kääntöpuolensa. Olen hyvä muistamaan lauluja, mutta toisinaan kuuloelimeni tulkitsee sanoituksia hitusen omintakeisella tavalla.
Aloitetaan Amorphiksesta ja upeasta laulusta nimeltä The Bee. Laulu viittaa Kalevalaan ja tarkemmin sanottuna siihen, että kuolleen Lemminkäisen äiti ompelee poikansa eheäksi, ja Ukko-ylijumala lähettää taivaasta mehiläisen herättämään Lemminkäisen henkiin. Laulu on itse asiassa todella koskettava, kun jää makustelemaan lyriikoita. Laulussa todetaan, että:
They build their castles
In the heads of kings
Tarina muuttuu aivan vaan vähän, jos onnistuu tulkitsemaan, että mehiläisarmeija ottaa teepannunsa mukaan Lemminkäisen elvyttämiseen:
They bring their kettles
In the heads of kings
Olen aika ylpeä omasta versiostani. Miettikää, kuinka leppoisaksi kertomus muuttuu!
Ghost on yksi suosikkiyhtyeistäni. Laulu Witch Image ei ehkä herätä ihan mahdottomasti intohimoja suuntaan taikka toiseen, mutta monitulkintaiseksi olen tämänkin laulun onnistunut tekemään.
While you sleep in earthly delight
Someone’s flesh is rotting tonight
on muuttunut korvissani muotoon
While you sleep in earthly delight
Someone’s flesh is running tonight
Ei harmainta haisua, miten moinen olisi teknisesti edes mahdollista.
Gojiran Stranded on myös listallani.
Please hear me out
You kill me face down dead
etenee laulu vissiin oikeasti, mutta toki sanat voi kuulla myös seuraavasti:
Please hear me out
Your killing face is golden
Hitsit, nyt kun olen listannut muutaman laulun, olen aika ylpeä itsestäni!
Kykyni tehdä omanlaisia tulkintoja lauluja ei kohdistu pelkästään englanniksi veivattuihin lauluihin, vaan olen oman elämäni kyseenaalainen toimija myös suomenkielisissä lauluissa.
Esimerkiksi Maj Karman laulussa Ukkonen Herra Ylppö on alun perin vissiin tarkoittanut seuraavaa:
Turha kultani pelätä on, pelätä
Ikävää
Mutta mielestäni Ylppö laulaa aivan selvästi, että:
Turha kultaani pelätä on, pelätä
Ikävää
Malliesimerkki siitä, että sijamuotojen ja pilkutussääntöjen opiskelu kannattaa.
Kasmirin Vadelmavenepakolainen on laulu, josta en ole kuullut yksittäisiä sanoja omalla tavallani, vaan koko laulu kuulostaa korvaani ihan heprealta. Tai oikeastaan oletin pitkään laulun olevan englanniksi, kunnes silloinen työkaverini totesi hymähtäen, että ihan kotimaisella kielellä Kasmir vetää. Niin että englanti sivuaineena on nähtävästi antanut minulle eväät ymmärtää kieliä.
Apulannan Armo voi osoittautua alkuperäisversiotakin syvällisemmäksi. Jotkut kuulevat, että kertosäe etenee seuraavasti:
Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
En ole tainnut koskaan tohtia kertoa yhtään kenellekään, kuinka olen kuullut kertosäkeen, joten tottahan toki häpäisen itseni julkisesti:
Viimeiseen kiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Ihmettelin laulun kuultuani, että onpa Toni Wirtanen tehnyt kummalliset lyriikat.
Olen siis aika lahjakas kuulemaan lauluja omalla tavallani. Mutta helmet viimeiseksi – ehdoton suosikkini on Don Huonojen Seireeni. Hei seireeni siro demoni voi erään neron korvaan kuulostaa samalta kuin hei seireeni, sydänten monsuuni. Olen niin ylpeä versiostani, että vängän väkisin vieläkin lauleskelen monsuuneista.
Erityisosaamisensa itsellä kullakin, jou.
(P.S. Kuvat eivät liity sinällään aiheeseen mitenkään, mutta ajattelin pianoräpsyjen tuovan uskottavuutta. Ja kyllä, minulla on poronsarvi pianon päällä.)
Vastaa