Heinäkuu on ehtinyt jo pitkälle, mutta palataan vielä hetkeksi fiilistelemään kesäkuuta, joka sujahti melkein kuin vahingossa päätökseensä.
Paras keikka oli Musen konsertti Suvilahdessa. Keikka oli niin hieno kokemus, että vieläkin ihokarvat nousevat pystyyn tapahtumaa muistellessa, sillä Muse on ollut Showbiz-albumista lähtien yksi mielestäni parhaimmista musiikillisista kokoonpanoista planeetallamme. Vasta nyt näin bändin livenä ensimmäistä kertaa, joten keikka oli ainutlaatuinen kokemus. Nuorempana haaveilin meneväni Matthew Bellamyn kanssa naimisiin, tosin olen alkanut epäillä, etteivät kohtalomme ole yhteen nivoutuneet – taidan kuitenkin tykätä aavistuksen enemmän merimiehestä. Muse on silti yhä mahtava!
Kova oli sunnuntainen Tuskakin tänä vuonna, ja erityisesti Jinjerin veto pisti sydämen sykkimään villisti. Ukrainalainen bändi on kertakaikkisen loistava ja energinen livenä! Frank Carter & The Rattlesnakes oli positiivinen yllätys, ja näin The Hellacoptersin ensimmäistä kertaa livenä. Halestorm ei sen sijaan kaikessa kliinisyydessään uponnut, vaan jätti kylmäksi. Jälleen kerran on todettava, että Tuska ei petä koskaan – niin hyvin järjestetty festaritapahtuma on.
Parasta matkaa on lähes mahdotonta määritellä, sillä kesäkuu oli aika vauhdikas. Juhannus Lissabonissa on ehkä nostettava kärkisijalle, sillä niin monta vuotta olin matkasta haaveillut ja Portugali hurmasi minut täysin. Olen jo aivan riittävästi jaaritellut maan upeudesta, mutta kerta vielä kiellon päälle: Portugali on ihana.
Toisaalta kävimme myös paijaamassa laamoja. Kyllä, luitte aivan oikein: me kävimme laamailemassa. Mies oli hankkinut minulle lahjakortin Hutkon eläintilalle laamojen rapsuttamiseen. Lopputuloksena kiertelin parin tunnin ajan eläintilalla onnellisena idioottina hymy naamallani. Kukapa ei voisi olla virnistelemättä hölmönä, kun näkökentän täyttävät pitkäkaulaiset, pörröiset otukset?
Paras urheiluhetki ajoittui samaan syssyyn laamailun kanssa, kun pyöräilimme kauniissa maisemissa eläintilalle Porvoosta. Porvoo oli kaunis, mutta niin olivat myös vihreät pellot, niityt ja metsiköt matkan varrella. Takapuoli ja reidet huusivat illan tullen tuskasta, mutta Suomen luonto on upea!
Maittavia aterioita tuli popsittua kesäkuussa vähän liikaa, mutta kenties paras kokonaisuus tarjoiltiin Turun Nomadissa. Senegalilais-italialainen keittiö suomalaisvivahtein hiveli makunystyröitäni, joten taidan vierailla ravintolassa uudemmankin kerran. Papupihvit olivat herkullisia, ja jälkiruoaksi tarjoiltu tiramisu taisi viedä kieleni lisäksi myös aivoni hetkeksi mukanaan jonnekin kauas.
Parasta luontohetkeä en osaa eritellä. Oli ihana käydä Marin kanssa Ruissalossa, mutta Katariinanlaakson kesäkuinen vehreys oli virkistävä, ja Sintran satumaisissa metsiköissä oli salaperäisen kaunista.
Kesäkuussa katsoin Game of Thronesin viimeistä kautta, söin jätskiä, kävin pitkillä kävelylenkeillä ja valmistauduin loman viettoon. Koska merimies on eri mies, piipahdimme yhdessä Forum Marinumissa ja Suomen Joutsenessa (jotka kummatkin ovat todella mielenkiintoisia!) sekä seilasimme Ukko-Pekan kyydissä Naantaliin. Sain myös kuulla, että pääsen aloittamaan uudessa pestissä, mistä olen vieläkin vähän fiiliksissä.
Ei hassumpi kuukausi.
Vastaa