Maailmassa on loputtomasti toinen toistaan upeampia kohteita. On suurkaupunkeja, jotka sykkivät elämää. On valtavia vuoria, joiden terävät huiput yltävät pilviverhoon asti. On satumaisia linnoja, joiden tiluksilla kulkiessaan voi kuvitella hetken ajan olevansa kunnon ritari.
Mutta sitten on olemassa pikkuruisia vesiputouksia, jotka tuskin kuuluvat kovinkaan monen ihmisen listalle paikoista, jotka täytyy elämän aikana nähdä. Vesiputouksia, jotka vaatimattomuudellaan hurmaavat.
Vain noin reilun metrin korkeuteen kurottava, kahteen suuntaan haarautunut Äkäslinkka on muodostunut aivan Äkäsjoen alkupäähän. Kokonsa puolesta pikkuputous ei ehkä yllä aivan Suomen massiivisimpien vesistöjen listalle, mutta se on retkikohteena se on oivallinen ympäri vuoden. Selvennykseksi, että linkkka tarkoittaa pientä vesiputousta.
Toisin kuin joku saattaa olettaa, Äkäslinkka ei sijaitse Kolarin kunnassa, vaan sen naapurissa eli Muoniossa noin 18 kilometrin päässä Äkäslompolon kylästä. Talvisin Äkäsmyllyyn pääsee hyvää latua pitkin hiihtämällä, kesäisin kosken kuohuntaa kuuntelemaan pääsee pyöräilemällä tai vaikkapa patikoiden. Jos omalla autolla on liikkeellä, aivan Äkäsmyllyn tuntumassa on parkkipaikka. Alue on hyvin opastettu.
Äkäsjoki, joka saa alkunsa Muonion Äkäsjärvestä ja laskee Muonionjokeen Kolarissa, on minulle todella tärkeä joki. Niin tärkeä, että se on itse asiassa antanut nimensä blogilleni: olen sattumoisin jokivarresta kotoisin.
Äkäslinkan alue on kokonaisuutena viehättävä – aivan putouksen kyljessä komeilee Äkäsmylly, joka on historiansa aikana nähnyt ja kuullut varmasti monenlaisia tarinoita. Rakennus on entisöity vuonna 1946. Äkäslinkalta voi jatkaa vaikkapa Myllynpolkua pitkin kohti Seitakiveä – saamelaisessa mytologiassa muhkeat siirtolohkareet ovat olleet pyhiä paikkoja.
Kyllä maailma on kaunis paikka.
Vastaa