Ohitustien ja Turun lentokentän väliin jäävällä alueella sijaitsee Pomponrahkan kohosuo, joka eläimistöltään ja kasvistoltaan on varsin rikas. Luonnonsuojelulailla vuonna 1983 rauhoitettu ja koko maan kattavaan soidensuojeluohjelmaan kuuluva Pomponrahkan suoalue koostuu oikeastaan kahdesta osasta, varsinaisesta Pomponrahkan suosta sekä Isosuosta. Jos tarkkoja ollaan, kattaa Pomponrahka pelkästään suoalueen eteläisen osan siinä missä pohjoista osaa nimitetään Isosuoksi, mutta selkeyden vuoksi käytän nimitystä Pomponrahka kuvaamaan koko aluetta. Kokonaisalaltaan koko suovyöhyke kattaa noin 70 hehtarin suuruisen alueen.
Pomponrahkan muotoutuminen ulottuu 5000 vuoden takaisiin vaiheisiin; suoalue muovautui, kun maan kohotessa kallioiden väliseen notkokohtaan jäi vanha merenlahti. Lahdelmaan muodostui aikojen saatossa soinen maa. Pomponrahkan nimen alkuosa viitannee taloon, joka tiluksilla on aikoinaan sijainnut, kun taas loppuosa rahka on suota tarkoittava vanha murresana.
Alueella on rikas kasvisto; Pomponrahkalla viihtyy muun muassa huumaavan tuoksuinen suopursu, ja lisäksi alueelta on löydetty harvinaisiakin kasveja, kuten punakämmekkää, saranevaa ja hoikkavillaa. Hyönteisiä nappaavia lihansyöjäkasvejakin, kuten erisorttisia kihokkeja, kasvaa Pomponrahkan tietämillä. Suurimmaksi osaksi Pomponrahkan miljöö on mäntyistä rämettä, mutta alueelta voi havaita myös tupasvilla- ja sararämettä, rimpinevaa ja monensorttista korpea. Alue on myös sammallajien laajuuden perusteella runsas – jopa noin puolet Suomen rahkasammallajeista viihtyy Pomponrahkalla. Todellinen luonnon aarrearkku on siis kyseessä.
Pomponrahkalla viihtyvät monenlaiset hämähäkit ja luteet, joihin onneksi emme tutustuneet tammikuisen kävelyretken yhteydessä. Kaiken kaikkiaan kolmisenkymmentä lintulajia viihtyy Pomponrahkaa reunustamilla metsäalueilla. Lisäksi alueella tavataan runsaasti erilaisia perhoslajeja, kuten alkukeväästä suomaisemassa liihotteleva riikinkukkokehrääjä, joka on maassamme harvinainen. Olen Pomponrahkan tuntumassa törmännyt kevään ja kesän korvilla kyihin, mutta onneksi näin tammikuussa olennot viihtyivät talviunilla – pelkään käärmeitä epärationaalisen paljon.
Pomponrahka on monipuolinen alue. Löytyy niin suota, tuuheaa kuusikkoa kuin koivikkoakin. Koivikosta eteen päin kulkiessaan maisema muuttuu haapa- ja pajuvaltaiseksi. Suon liepeillä on myös pieni lampi, jonka rannalle on rakennettu levähdyspaikka. Luontopolku ei itsessään ole kuin puolentoista kilometrin mittainen, ja pääosin luontopolku on varsin helppokulkuista. Pitkospuut helpottavat entisestään kulkemista.
Pomponrahka sijaitsee keskusta-alueelta noin kuutisen kilometriä pohjoiseen lentokentän eteläpuolella. Suoaluetta pääsee tutkimaan näppärästi pyörällä, bussilla tai omalla autolla. Suon tavoittaa suuntaamalla Vahdontieltä pienelle hiekkatielle, jota jatketaan muutaman sadan metrin verran kohti metsikköä. Luontokohteen tavoittaa myös Runosmäen lenkkipolulta; kannattaa tähdätä Vahdontien ylittävälle kävelysillalle ja seuraavaksi Ohitustien ylittävälle ylikulkukäytävälle, josta jatketaan matkaa polkua pitkin kohti Pomponrahkaa.
Samalla kerralla, kun käy Pomponrahkalla, voi piipahtaa Kärsämäen pirunpesällä – aavemainen ja valtava kivimuodostelma löytyy kävelymatkan päästä. Pomponrahka on itsessään kiva ja helppo kohde, joten kannattaa käydä tutkimassa.
Vastaa