Kärsämäen pirunpesä on paikka, jossa on käytävä aina silloin tällöin tarkistamassa, ovatko massiiviset siirtolohkareet lohjenneet tai lähteneet vyörymään rinteitä pitkin. Pystyssä pirunpesä näytti yhä olevan kuluvan vuoden tammikuussa, ja miljöö oli yhtä mystinen, aavemainen ja arvoituksellinen kuin ennenkin.
Pirunpesä, joka sijaitsee aivan Ohitustien varrella keskellä pientä metsäaluetta, koostuu valtavista jääkauden muovaamista siirtolohkareista, joiden lomasta löytyy myös rotkoja ja pieniä luolastoja. Aikoinaan siirtolohkareet kuuluivat lähistöllä sijaitsevaan kalliostoon, ja Itämeren syntyvaiheisiin ajoittuvia muinaisrantoja on myös pirunpesän liepeillä. Historiallisesti arvokas pirunpesän alue on muinaismuistolakiin perustuen rauhoitettu.
Pirunpesän korkein siirtolohkare, joka yltää noin kymmenen metrin korkeuteen, on Suomen mittakaavalla laskettuna toiseksi tai kolmanneksi suurin. Pirunpesä on oikeastaan useamman siirtolohkareen muodostama vyöhyke. Korkeimman siirtolohkareen väliin jäävän rotkon korkeus on kuudesta kahdeksaan metriä. Suurimman lohkareen keskellä on suuri halkeama, jonka syntyyn liittyy mielenkiintoinen legenda; vanhojen uskomusten mukaan ennen muinoin alue oli pirujen valtaama, ja karkoittaakseen nämä pahanilkiset oliot ja niitä rankaistakseen Ukko-ylijumala nakkasi pirunpesää kohti ukkosen, joka halkaisi lohkareen kahtia.
Korkeiden kivimuodostelmien ja rotkojen juurella myytit ja legendat tuntuvat lähes todenmukaisilta. Pirut kenties katosivat ukkosen myötä, mutta aavemainen ja mystinen tunnelma jäi pysyväksi osaksi pirunpesää. Ainakin luonnonvoimien massiivisuus ja pysäyttämättömyys ovat aistittavissa.
Osa kivilohkareista näyttää voinokareilta, jotka jättiläinen on pilkkonut pieniin osiin valtavan kokoisella voiveitsellään. Koska jättiläisiä ei välttämättä ole olemassa, täytyy tyytyä toteamaan, että luonnonvoimat ovat melko mahtavat.
Lohkareiden uumenissa on luolien muodostama verkosto, jossa hyvällä lykyllä voi nähdä vaikkapa lepakoita. Pirunpesän ympäristö on melkoista ryteikköä; lehtipuita kasvaa siirtolohkareiden liepeillä, ja kevätaikaan sinivuokot koristavat maastoa. Muhkeat sammalmättäät vuoraavat mystisiä kivikasoja.
Monenlaisia lintuja voi havaita pirunpesällä tai läheisissä metsissä. Esimerkiksi tikankoloja on siellä täällä, ja palokärkiä, pyitä ja sirittäjiä on havaittu pirunpesän tienoilla. Kun olen kesän korvilla liikkunut pirunpesän tuntumassa, kauniit sitruunaperhoset ovat liihotelleet pirunpesäntuntumassa.
Pirunpesältä kannattaa jatkaa matkaa noin puolisen kilometrin päähän Pomponrahkan luonnonsuojelualueen suuntaan tai vaikkapa kulkea Paavonpoluille. Pirunpesä sivuaa Suomen tunnetuinta pyhiinvaellusreittiä eli Pyhän Henrikin tietä, toiselta nimeltään Nunnapolkua.
Pirunpesä sijaitsee tarkalleen ottaen Ohitustien ja Turun lentokentän välimaastossa, jonne pääsee todella helposti bussilla – esimerkiksi Runosmäen bussi numero 18 kulkee vain lyhyen kävelymatkan päässä. Omalla autollaan kulkevat voivat tähdätä esimerkiksi Lentoasemantieltä Aerotielle, jonka päässä sijaitsevalle levennykselle voi parkkeerata autonsa, mutta julkisillakin pääsee vaivatta alueelle.
Pirunpesä on jokaisella tutkimusreissulla yhtä kiehtova kohde, joka pistää mielikuvituksen laukkamaan vauhdikkaasti. Harmaana tammikuisena päivänä, jolloin välillä taivaalta tipahteli sadepisaroita, otetut kuvat eivät todellakaan tee alueen mystisyydelle oikeutta, vaan vasta paikan päällä pirunpesän massiivisuus ja aavemaisuus ovat ymmärrettävissä.
Lisätietoa pirunpesästä löytää esimerkiksi Turun seudun luonto-oppaasta.
Vastaa