Jykevät rantakalliot, joita vasten Airiston aallot puskevat voimalla. Vahva merituuli, jonka mukana kantautuu aavistus meren suolaisesta tuoksusta. Yksinäinen kippuramänty, joka uhmakkaasti katselee Airistolle päin. Taustalla mäntyinen, vehreä kangasmetsä.
Kuuvannokka on kenties kaunein osa Ruissaloa.
Noin kolmentoista kilometrin päässä Turun ydinkeskustasta sijaitseva Kuuvannokka on yksi suosituimmista eväsretkikohteista, mikä ei sinällään ole ihme – läheiset ulkoilureitit johdattavat aivan rantakallioille kuuntelemaan aaltojen iskevää tarinointia.
Meren läheisyydessä maalliset mietteet katoavat väkisinkin jonnekin kauas Airistolle tuulen mukana. Vaikka maaliskuun lopussa merituuli ei vielä kovinkaan lempeästi puhaltanut, evästauko Kuuvannokan rantakivillä oli mukava tuokio. Meri oli syvänsininen, aurinko sädehti ja oli rauhallista, yllättävän rauhallista.
Kuuvan jylhän maiseman ovat synnyttäneet meren voimat. Kun maa alkoi noin 5400 vuotta sitten kohota, Kuuvannokasta muodostui muinaismeren ranta. Maisema on karun kaunis meren äärellä, mutta luontopolut kuljettavat kohti kaunista, vihreää, sammalpeitteistä metsikköä.
Meri on jo itsessään syy hakeutua Kuuvannokkaan, ja varsinkin auringonlaskun aikaan maisema on kuin Tolkienin universumista. Maiseman lisäksi merelle päin katsoessa voi seurata eläinten elämää. Jos on oikein hyvä tuuri, Kuuvannokassa istuskellessaan voi nähdä merikotkan. Jos on oikein erityisen hyvä tuuri, voi nähdä harmaahylkeen. Merimiestä onnisti, ja hän näki minut.
Kuuvannokka on myös historiallisesti mielenkiintoinen. Alueella on ensinnäkin vanhan huvilan jäännökset – tyhjyydestä esiin nousevat portaat, kivijalan jäänteet ja villiintynyt puutarha – sekä muistolaatta vuonna 1808 käydyn Pukinsaaren taistelun kunniaksi. Lisäksi rantakallioilla voi havaita kalliohakkauksia. Vuosikymmenten ja -satojen aikana kallioihin on taiteiltu esimerkiksi jatulintarhoja ja hannunvaakunoita. Suomessa kalliohakkaukset ajoittuvat useimmiten 1800-ja 1900-luvuille.
Kuuvannokan yksi mielenkiintoisimmista hakkauksista onkin jatulintarhaa muistuttava kuvio, jonka viereen on kaiverrettu vuosiluku 1843. Varmaa tietoa ei ole, kuka on pakertanut kalliolla – ihan viidessä minuutissa kuvio ei ole röpelöiselle kalliopinnalle syntynyt.
Katsokaa nyt, ainakaan itselläni ei kärsivällisyys olisi riittänyt tähän:
Kuuvannokkaan pääsee jalkaisin, pyörällä, autolla ja bussilla kävelymatkan päähän. Parkkipaikka-alue sijaitsee Kuuvantien ja Kuuvannokantien risteyksessä, josta kävelyä tulee noin kilometrin verran rantakallioille.
Vilkkaimmillaan Kuuvannokka on aurinkoisena kesäpäivänä, jolloin koko Turun seudun väestö tuntuu suuntaavan Ruissaloon. Parhaimmillaan Kuuvannokka on talvisen auringonlaskun aikaan, jolloin taivaanranta hehkuu punertavana ja saa meren loistamaan. Kauneimmillaan Kuuvannokka on kutakuinkin aina.
Vastaa