Hirvensalon Maanpäässä sijaitsee todellinen luontokohteiden helmi, Kaasavuori. Airistolle avautuva merimaisema, massiiviset rantakalliot ja sammalpeitteiset siirtolohkareet sekä viehättävä havumetsä tekevät Kaasavuoresta erittäin mielenkiintoisen tutkimuskohteen.
Kaasavuoria löytyy sieltä sun täältä – muun muassa Merimaskusta ja Nauvosta – mutta Maanpään kallio on todella komea paikka. Voisi kuvitella, että historian saatossa kalliota on hyödynnetty merkkinä Airistolta kohti Turkua saapuville merimiehille. Onkohan vartiotulia sytytetty kallion laella?
Vielä 1500-luvulla Maanpää oli erillinen saari, joten rantakalliot ovat paikoitellen muinaismeren kosketuksen myötä sileät, paikoitellen röpelöiset. Mahtavat ovat luonnon voimat.
Historiallisesti tarkasteltuna Maanpään alue kokonaisuudesssaan on uteliaisuutta herättävä – esimerkiksi niihin aikoihin, kun Mikael Acrigola toimi piispana, sekä Maanpää että pohjoisemapna Hirvensaloa sijaitseva Jänessaari olivat piispan haltuun läänitettyjä alueita. Myöhemmin historian kulkiessa kohti modernimpia aikoja Sipsalon maatilalla toimi Pehr Kalmin perustama Turun akatemian koepuutarha, joka oli toiminnassa 1700-luvun puolivälistä parikymmentä vuotta eteenpäin ennen kuin se suljettiin. Nykyäänkin Kalmin istuttamia kasveja kasvaa puutarhan mailla. Maanpäässä on myös kauniita jugend-huviloita, jotka ovat peräisin 1900-luvun alkupuolelta.
1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alkutaipaleella erinäisten kuvioiden hakkaaminen kalliopintaan oli suosittua puuhaa. Ei ollutkaan yllätys, kun reissullamme bongasimme kiveen kaiverretun vuosiluvun ”1904” röpelöisen kallion pinnassa. Kalliopinta on vuosisatojen saatossa jäkälöitynyt, että kovinkaan selkeitä jatulintarhoja ei välttämättä ole erotettavissa.
Jäkälämattojen lisäksi kallioita somistavat kanervat, pienet katajat ja käkkyrämännyt, jotka tähystävät Airistolle päin. Ohi lipuvat ruotsinlaivat, toisella puolella erottuu Ruissalon Kuuvannokka.
Kaasavuorella on upean merimaiseman ohella metsän rauhaa. Polut risteilevät metsikössä, jonka vehreät sammalmättäät saivat aurinkoisena kevätpäivänä kullanhohteen ylleen. Tuuheat kuuset ja korkeat männyt vartioivat arvokkaina metsäänsä. Oikeastaan koko metsä näytti aivan siltä kuin Rolf Lidbergin peikkometsät olisivatkin meidän todellisuuttamme. (Rolf Lidbergin maailma on muuten parhautta.)
Kaasavuori on todellinen kätketty aarre, sillä siitä ei taida kovinkaan monessa luonto-oppaassa olla mainintaa. Bussilla numero 53 pääsee aivan kalliolle johdattavan polun kylkeen: Maanpään bussipysäkiltä ei ole kuin loikkaus metsään vievälle kinttupolulle. Ainakin meidän reissumme aikoihin autoilijoitakin oli paikalla, tosin varsinaista parkkipaikka-aluetta ei ole. Kaasavuorelle suunnataan kulkemalla Maanpääntien päähän kohti Laurinkarintietä.
Suosittelisin ennen kaikkea tulemaan alueelle pyörällä, jotta samalla saa nauttia Maanpään idyllisestä maaseutumaisemasta. Ja mahdollisesti ketuista – kotiin päin pyöräillessämme satuin saamaan katsekontaktin suloisen ketun kanssa (kettu on toteemieläimeni), joten vieläkin leijun jossain kettuonnen sumussa.
Vastaa