PMMP:n laulussa Oo siellä jossain mun on eräs tietty kohta, joka saa sydämeni vähän kippuraiseksi, koska sanat ovat niin kauniit:
Ilta-aurinko maalaa maailmaan meidätkin kauniimmin.
Niinhän se on, auringon laskiessa maan kamaralle viimeisiä säteitään on kovin kaunista. Sävyt ovat hennon punertavaiset, ja valo on ihanan pehmeä. Auringonlaskun aikoihin maailma tuntuu pysähtyvän hetkeksi kuin toivottaen hyvät yöt auringolle. Koittaa vuorokauden viimeinen hetki, jolloin aurinko ikään kuin syleilee maailmaa ennen kuin yön tummat sävyt saapuvat näyttämölle.
Mitenkään liittymättä yhtään mihinkään haluaisin osoittaa ihailuni vogonirunollisuuden kauneudelle:
Ah, kuinka sua kaipaan, sa sydänkäppyräisein mun.
Sa roikutat mua tuskassain kuin taudinlyömä kurttumöykkiäinen.
Sulle tahdon antaa lempeni ma palavaisen,
ja ostaa kioskilta kerrospurilaisen.
Niin tunnelmallista.
Rakastan toukokuun loppua ja kesäkuun alkua, etenkin auringonlaskuja, joissa on jotain erityisen kaunista. Ja erityisen kauniit ne ovat silloin, kun voi katsella taivaanrantaa tärkeä ihminen vierellään.
Näin totesin, kun yhtenä iltana kuljimme kohti Uittamon paviljonkia, joka värjäytyi iltaruskossa pehmeän punaiseksi. Meri oli tyyni. Kallioisessa maastossa sinnittelevät kukkaset saivat nekin lämpöisen valopeitteen ylleen.
Oli niin kaunista ja niin rauhallista. Ah, kesäillat ovat upeita.
Vastaa