Yhtenä iltana Äkäslompolossa ollessani lähdin kiertämään Äkäslompolojärveä. Oli satanut vettä koko päivän, ja vaikka illan tullen taivaalla oli vielä tummanpuhuva pilviarmeija, oli pilvien lomassa jo lupaus auringon säkeistä.
Lännen puolella aurinko olikin jo ehtinyt raivata tiensä luonnon näyttämölle, ja seitsemän tunturin kylä oli tavattoman kaunis iltaloistossaan.
Tyynen järven pintaan heijastuivat tunturit ja pilvet. Ylläs oli pukenut ylleen kultaisen viitan.
Kävin pitkästä aikaa järven rantaan rakennetussa lintutornissa. Ristinsielua ei ollut havaittavissa, vaan vuorokauden viimeisillä hetkillä oli rauhallista. Päiväsaikaan loppumattomalta tuntunut ihmisvirta oli tasoittunut.
Yöttömän yön ajanjakso on jo tuntureiden syleilemässä kylässä päättynyt, ja syksyä alkaa olla jo ilmassa. Elokuun kulta saa tulla kylään.
Vastaa