Yhtenä lomapäivänä lähdin Kellostapulin kurusta Pirunkuruun ja Kukakselle,l ja tässä postauksessa kuvaan retkeäni.
Olen useimmiten hyvin suunnitelmallinen ihminen. Tykkään suunnitella mahdollisimman paljon etukäteen, mitä milloinkin teen, mutta on muutama asia, joissa sattumanvaraisuus on avainsana. Ennen kaikkea sattumanvaraiseksi muutun kotikylässäni ja retkiä tehdessäni. Tutkailen karttoja – rakastan karttoja! – mutta hupsista rallakkaa, päädyn täysin mielijohteitteni vietävänä ihan minne sattuu.
Kun matkustan uuteen paikkaan, lasken ennakkoon, kuinka monta kilometriä kutakuinkin on edessä ja millaisia korkeuseroja on jo ihan sen vuoksi, että osaan ottaa tarpeeksi vettä ja evästä reppuuni. Kun vaellan ja patikoin kotikulmillani, filosofiani on, että asioilla on hyvä olla jonkinlainen runko taustalla, jotta voi toimia mielivaltaisesti.
Kellostapulista Pirunkurun kautta Kukakselle
Mutta takaisin Äkäslompoloon, jossa vietin kesälomalla noin viikon. Ensimmäisenä ehjänä lomapäivänä kylillä ollessani kuulin tuntureitten kutsuvan, mutten oikein osannut päättää, mihin suuntaan haluaisin sihdata. Kellostapulissa piipahtaminen käväisi ensimmäisenä mielessäni, joten aloitin reissuni sieltä.
Siitä se ajatus sitten lähti, ja ajatuskaavio eteni kutakuinkin seuraavasti: Kellostapuli. Pirunkuru. Kesänki. Kukas.
Ja näille maille läksin.
Taivaalla oli sadetta enteileviä pilviä, mutta harmaudesta huolimatta ei alkanut edes tihkuttaa. Kellostapulin kuru oli upea näky harmaana päivänä; kivilohkareet, joiden lomassa mutkittelee polku, näyttivät upeilta uhkaavan tummaa taivasta vasten. Vähän kaipasin pitkospuita, jotka vielä muutama vuosi sitten kiemurtelivat kurussa, mutta vakuuttava näky silti kuru oli. Koska nykyään maastopyörillä kulkeminen on sallittua kurussa sorapolun valmistumisen myötä, välillä meni vähän väistelyksi.
Kun siirryin metsäpolun puolelle, vastaan tuli sääskiä ja mäkäriä paossa oleva porotokka, johon kuului yksi suivakkovassu.
Pirunkuru haastaa retkeilijän
Jatkoin kohti Pirunkurua, jossa oli yllättävän paljon väkeä – vaikka nyt kesällä on vissiin koko Suomi havahtunut siihen, että kotimaassa matkailu onkin ihan jees, en ollut varautunut niin moneen kurunkävijään. Olen tottunut kulkemaan kurussa aivan yksin. Joka tapauksessa Pirunkuru on yksi kauneimmista paikoista Äkäslompolon suunnalla ja se on mielestäni yksi hauskimmista reiteistä kotikunnassani. Viime vuonna kirjoitin Pirunkurusta, ja tekstin voi lukea täältä.
Pirunkurussa oli siis yhtä hyvä olla kuin ennenkin. Vähän meinasi hengästyttää Kesängin huippua lähestyessäni, mutta vitsit, että Pirunkuru on mahtava paikka!
Pirunkurusta jatkoin Tahkokurun kautta Kukastunturille. Maisemat olivat upeat, ilma oli raikas ja endorfiinit virtasivat kehossani. Muita patikoijia ei näkynyt tunturin laella, mutta pyöräilijöitä kulki tasaisesti.
Kukakselta matka jatkui mettien ja teiden kautta kohti äitini keittiötä, luonnollisesti. Reipas kävelyretki kuru- ja tunturimaisemissa yhdistettynä hyvään ruokaan on mielestäni suhteellisen hyvä tapa viettää lomapäivää.
Vastaa