Tohtiikohan tässä enää mitään heinäkuusta puhua, kun elokuu on jo sekin livahtamassa hyvää vauhtia kohti finaalia? Ai joo vai? No hyvä, sillä heinäkuu oli aika kiva. Oli kesäloman aika, ja kesäloma meni minun planeetallani luontopainotteisesti. Oli telttaretkiä, mökkeilyä, meren laineita, tuntureita ja hillahulluutta.
Ihan kokonaisvaltaisen parasta oli päästä käymään viimein kotona. En ollut nähnyt perhettäni sitten joulun maailmantilanteen vuoksi. Melkein meinasi liikuttumista olla ilmassa, kun viimeinkin pitkällisen odotuksen jälkeen juna kuljetti Kolariin, jossa äitini oli vastassa. Samalla reissulla tuli patikointia vajaan sadan kilometrin verran, sillä tuntureille, kuruihin ja hillajänkälle oli luonnollisesti päästävä. Tutuilla tuntureilla, poluilla ja purojen varsilla oli hyvä olla. Koti on kiva paikka.
Paras tapa aloittaa kesäloma oli pakata rinkat täyteen retkikamppeita ja lähteä Kolin kansallispuiston suuntaan. Oli välillä vähän surrealistinen olo kansallismaisemissa patikoidessani tai kun aamusella teltan oven aukaistessani ensimmäisenä naamani eteen lävähtivät henkeäsalpaavan upeat vaarat.
Paras saaristoseikkailu sijoittui Trunsön pienelle mutta tunnelmalliselle saarelle. Todistimme merimiehen kanssa maagista auringonlaskua, nautimme puusaunan lempeistä löylyistä ja heräsimme lintujen juorutuokioon.
Paras viikonloppu vietettiin mökkeillen Monåssa. Jälleen kerran merenrannalla auringonlasku oli täynnä taikaa – oli hiljaista, rauhallista ja unohtumatonta! Kiitokset vielä majoittajille miellyttävästä viikonlopusta (ja herkkuruoasta). Oravaisten ABC sen sijaan ei välttämättä puhutellut sieluani upeiden auringonlaskujen tavoin, vaikka se eräänlainen pyhiinvaelluskohde kuulemma on.
Paras seura oli karvainen, enkä nyt viittaa merimieheen. On päivänselvää, että merimiehen seura on kivaa, mutta viikon verran lainassa ollut koiraneiti oli kerrassaan suloinen. Yritin jo kaapata lainakoiran haltuuni, mutta valitettavasti villapöksyn oikea koti ei tähän suostunut. Buu.
Paras keikka, ah, oli Steve ’n’ Seagulls Logomon pihalla. On ollut ikävä keikkahommia – edellinen keikka oli Royal Republic helmikuisessa Helsingissä, joten illanvietto loistavan livebändin tahdissa oli takuuvarma hyvän mielen lähde. Steve ’n’ Seagulls on aivan mahtava livenä!
Parhaita museokokemuksia olivat Turun taidemuseossa piipahtaminen, Kakolassa käynti sekä perinteinen Turun linnassa hiippailu. Myös Naantalin museo osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi.
Parasta ateriaa on lähes mahdotonta valita. Äidin keittiössä on aina hyvät oltavat, ja merimiehen kesäkurpitsalasagne ja thai-vivahteiset ruoat nauttivat jo kulttimainetta keittiössämme. Ravintoloista täyden kympin saavat Ruissalon Maininki ja Kakolan Ruusu, joissa kumpaisessakin söimme merimiehen kanssa tajunnanräjäyttävän hyvää ruokaa. Molemmissa ravintoloissa myös tunnelma oli kohdillaan.
Elokuu on tuonut mukanaan pehmeän kultaiset illat ja aavistuksen syksystä (sekä tietty arjen), mutta heinäkuu oli hurmaava. Hei, hei heinäkuu – tervetuloa taas takaisin!
Vastaa