Kuinkahan monesti olen jo ehtinyt todeta, että Turun linna on yksi Turun valttikorteista? Yksi syy siihen, miksi Turku on mielestäni Suomen miellyttävin kaupunki, on historian vahva läsnäolo, ja historian tuntee vahvasti juurikin linnassa.
Sain kunnian päästä ilmaiskäynnille Turun linnaan tutkimaan Carin Bryggmannista kertovaa uutta näyttelyä, ja samalla reissulla halusin pitkästä aikaa muutenkin kuljeksia linnan käytävillä ja saleissa. Edellisestä käynnistä olikin jo ehtinyt vierähtää useampi kuukausi koronakevään myötä – vaikka linnassa on tullut vierailtua jo aika monta kertaa, jokaisella käyntikerralla tulee havainneeksi uusia yksityiskohtia. Ja edelleenkin historian läsnäolo on vahva.
Museovirasto on määritellyt Turun linnan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Linnan vaiheet ulottuvat keskiajalle, tarkemmin sanottuna 1200-luvulle, jolloin Aurajoen suulla sijaitsevalle pienelle saarelle päätettiin rakentaa uusi kivilinna. Eteläinen Suomi oli liitetty osaksi Ruotsin valtiota, ja kruunu tarvitsi hallintolinnan sotilaita ja virkamiehiä varten. Uuden linnan sijainti oli otollinen meriteiden tähystämistä silmällä pitäen. Keskiajalla oli tyypillistä rakentaa linnoa saarelle vihollisten hyökkäyksen vaikeuttamiseksi, tosin sittemmin maankohoamisen myötä linnasaari liittyi mantereeseen jo 1500-luvulla.
Kivilinna koostuu kahdesta eri osasta. Päälinnan alimmat kerrokset heijastelevat linnan alkuvaiheita siinä missä ylempi kerros on peräisin 1500-luvulta, jolloin linnassa elettiin loistoaikoja. Esilinna puolestaan koostuu 1500-luvulla rakennetuista suojavarustuksista, joiden tarkoitus oli puolustaa maankohoamisen myötä saariedun menettänyttä linnaa. Esilinnasta löytyvät nykyään tyylihuoneet, jotka heijastavat eri aikakausien tyylisuuntauksia, linnahistoriaa kuvaavat näyttelyt sekä Lasten linna. Linnan ullakkokerrokseen on koottu mielenkiintoista esineistöä (ja upeita asuja).
Linnan rakentamista seuraavat vuosisadat toivat mukanaan uudistuksia ja kehitystä. 1300-luvulla tiedetään jo asukkaiden viettäneen hovielämää mannermaiseen tapaan. 1400-luvulla linnaa uudistettiin muun muassa holvaamalla salit sekä ampumakäytäviä rakentamalla, ja Sten Sturen kirkoksi kutsuttu, aikoinaan katolisena kirkkona toiminut tila rakennettiin tällä vuosisadalla. Turun linna sai kunnian majoittaa merkittäviä hallitsijoita – vierailulla Turunmaalla käväisivät esimerkiksi Kalmarin unionin kuninkaat Eerik Pommerilainen ja Kristian I.
Kuvan merimies ei tietääkseni liity Kalmarin unioniin.
Seuraavalla vuosisadalla Turku sai kyseenalaisen kunnian toimia osaltaan veljessodan näyttämönä, kun eräänkin Kustaa Vaasan pojat ja pojanpoika kahnailivat keskenään. Kustaa Vaasa piipahti mutkan itsekin linnassa todetakseen, että vanhanaikaista oli meno Turussa. Onneksi hänen miniänsä, Katariina Jagellonica, toi naimakauppojen myötä Puolasta uuteen kotimaahansa tullessaan muun muassa haarukoita, jotta edes vähän sivistystä saatiin Ruotsin itäiseen, kovin rahvaanomaiseen osaan.
1600-luvulla linnan ehkä yksi vaikuttavimmista henkilöistä oli Pietari Brahe puolisoineen, joka asutti esilinnaa. Herra Brahe puolisoineen ei todennäköisesti elänyt aikoinaan aivan näin päättömästi.
Joka tapauksessa Turun linna oli hetken hallinnollinen ja myös seuraelämän kuhinapiste, mutta 1700-luvun astuessa aikakirjojen näyttämölle linna alkoi mennä huonoon kuntoon. Linnan tiloja oli pidetty varastoina, sairaalana, vankilana ja Venäjän vallan aikana osittain kasarmina, mutta hallinnollisen toiminnan siirryttyä Vähätorin puolelle loiston ajat olivat unohtuneet. Välilattiat olivat lahonneet.
1800-luvun lopussa linna valjastettiin museokäyttöön, mutta toisen maailmansodan aikoihin linna kärsi mittavista vahingoista. Raunioitunutta linnaa ruvettiin onneksi restauroimaan. Arkkitehti Erik Bryggman valittiin huolehtimaan restaurointisuunnitelmista, ja hänen tyttärensä Carin vastasi sisustuksesta.
Ja Carinista päästäänkin sopivasti Carinin elämänvaiheisiin. Sisustusarkkitehti Carin Bryggmanin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta, ja tämän kunniaksi hänen uraansa juhlistetaan Turun linnassa omalla näyttelyllä. Näyttely koostuu Carinin uran ja elämän eri vaiheista kertovista tietoiskuista, ja esille on asetettu hänen Turun linnaan suunnittelemiaan kalusteita ja valaisimia sekä huonekalupiirroksia, sisustussuunnitelmia ja valokuvia.
Voisi todeta, että Carin Bryggman oli aikakautensa pioneeri sisustusarkkitehtuurin saralla – hän oli yksi ensimmäisistä oman yrityksensä perustaneista suomalaisista naisarkkitehdeista. Carin oli suosittu arkkitehti, joten hänen kädenjälkensä oli nähtävillä monessa kahvilassa, erilaisissa liiketiloissa, pankeissa ja myös yksityiskodeissa. Kalustesuunnittelijana hänen ohjenuoranaan olivat ”tarkoituksenmukaisuus, kauneus, kestävyys ja laatu” – näyttelyä katsellessa pohdin, että Carinin suunnittelemat kalusteet ja valaisimet ovat aikakautensa tuotteita siinä mielessä, että ne kuvastavat (luonnollisesti) aikansa tyylisuuntia, mutta toisaalta niissä silti huokuu vahvasti ajattomuus ja klassisuus. Esimerkiksi Carin Bryggmanin valaisimet sopivat Turun linnaan mainiosti, ja hänen suunnittelemansa tuolit, kaapit ja tasot istuimet sulautuvat monta vuosisataa kokoaavaan kulttuuriympäristöön.
Tämä oli hyvin typistetty kuvaelma upeasta linnakokonaisuudesta ja kiehtovasta näyttelystä. Paremmin linnan mahtavuuden ymmärtää paikan päällä.
Lähteenä olen hyödyntänyt Turun kaupungin sivuja.
Vastaa