Kesä on ihanaa aikaa, mutta voi pojat, elokuu on lumoava! Aamu-usvassa on mukana haltioiden taikapölyä, näin luulen, ja aurinko jaksaa vielä lämmittää, vaikka sen säteet alkavat vähitellen haalistua.
Elokuu on yhdistelmä uuden alkua ja vanhan päättymistä. Ilmassa on haikeutta kesän haipuessa, mutta samalla talven tullen luontoäiti saa mahdollisuuden hengähtää ja heittää lumivaipan ylleen ennen seuraavaa kasvukautta. Kesän päättyminen tietää kaihoa, mutta samalla uuden vuodenajan vastaanottaminen on kutkuttavaa.
Siinä mielessä elokuu on välikuukausi. Vielä alkukuusta puhutaan kesästä, kuun loppumetreillä syksyn taika laskeutuu maan kamaralle.
Sitten on olemassa sellainen konsepti kuin elokuun illat, jotka ansaitsevat ihan oman oodinsa. Kuinka kaunista onkaan, kun vehreät lehdet saavat ilta-auringon laskeman kultaverhon ylleen ja kimaltelevat jalokivien tavoin. Hetkeä ennen auringonlaskua tuntuu aivan kuin koko maailma pysähtyisi hetkeksi.
Kuvat on otettu lähimaastoissa ja Katariinanlaaksossa, joka näyttää upealta jokaisena vuodenaikana, mutta ehkäpä erityisesti elokuun iltoina.
Tulinko jo maininneeksi, että elokuu on hirvittävän kaunis kuukausi?
Vastaa