Kävimme tutkimusretkellä Louhisaaren kartanossa, sillä barokkilinnassa visiteeraaminen on aina loistava idea.

Louhisaaren kartano sijaitsee Maskuun kuuluvassa Askaisissa. Päärakennus sivurakennuksineen on rakennettu 1600-luvun puolivälissä barokin aikakaudella. Rakennukset on sijoitettu toisiinsa nähden barokin ihanteiden mukaisesti symmetrisesti, ja rakennusten välissä on ranskalaistyyppisesti varsin pelkistetty kunniapiha. Vuosisatojen ajan omistajat ovat kukin vuorollaan jättäneet jälkensä linnan sisustukseen, ja tämän kunniaksi linna on nykyään oivallinen kokoelma niin barokkia, rokokoota kuin kustavilaista tyylisuuntaa. Linnan eri tilat on sisustettu eri vuosisatojen tyylisuuntausten mukaisesti kertoen omistajasukujen, Flemingien ja Mannerheimien, vaiheista.

Linnan vaiheista tiedetään sen verran, että jo ainakin 1400-luvun puolivälissä on asutusta ollut Louhisaaren mailla. Flemingin suvun haltuun tila päätyi naimakauppojen myötä 1400-luvun puolivälissä, jolloin Elin-niminen tilanomistaja vihittiin Maunu Flemingin kanssa. Flemingit asuttivat linnaa vuoteen 1791 saakka, kunnes suvun loistokas aikakausi päättyi velkoihin – viimeiseksi rikkaaksi Flemingiksi kutsutun Herman Klaunpoika Flemingin kohtaloksi koitui velkaantuminen. Kartano myytiin everstiluutnantti von Knorringille, jonka valtakaudella linna kunnostettiin perusteellisesti. Sittemmin linna sai uuden omistajasuvun, kun Mannerheimit astuivat näyttämölle. He puolestaan hallitsivat Louhisaaren näyttämöä aina vuoteen 1903 asti; Carl Robert Mannerheim, marsalkka Mannerheimin isä, oli taloudelliseen kiipeliin ajauduttuaan myynyt kartanon siskolleen Eva Wilhelmiinalle, joka sittemmin myi kartanon talousneuvos Oskar Hannukselle. Hannuksen menehtymisen jälkeen hänen tyttärensä Inkeri Hovinen oli kartanon emäntä vuoteen 1961 asti.

Suomen Marsalkan Ratsastajapatsasvaltuuskunta otti haltuunsa tällöin sekä linnan että puistoalueen ja lahjoitti nämä Suomen valtiolle. Louhisaaren linna tiluksineen siirtyi Museoviraston, silloisen Muinaistieteellisen toimikunnan, omistukseen, ja linna kunnostettiin vuosien 1962-1967 aikana. Kesäkuussa 1967 linnan päärakennus avattiin yleisölle.

Osa linnan esineistöstä kuuluu linnan alkuperäiseen sisustukseen, mutta kalusteistoa on saatu lahjoitusten kautta. Lisäksi Hannuksen aikakaudella linnaan hankittiin kalusteistoa, jonka uskottiin kuuluneen Flemingeille.

Komean juhlasalin kattomaalaukset ovat peräisin 1600-luvulta. Paljon on maalausten alla ollut vuosisatojen varrella tapahtumia ja mielenkiintoisia keskusteluja.

Yksi kenties linnan vaikuttavimmista tiloista on iso makuukamari, joka ei toiminut isännän nukkumatilana, vaan se suunniteltiin merkkihenkilöiden vierailujen varalta, koska totta kai. Kamarissa on kaunis kaakeliuuni, joka on peräisin 1800-luvulta, upeat tapetit ja kattoparrut sekä runsaasti kiehtovia yksityiskohtia, mutta suht pompöösi sänky nappaa väkisinkin huomion. Koskahan barokin mielipuolinen runsaus tulee uudelleen muotiin?

Pirunkamarissa ei oikeasti asu piruja, vaikka Mannerheimin lapset yrittivät säikäyttää epämiellyttävänä pitämänsä kotiopettajattaren, joka sattui yöpymään upeassa tilassa. Pirunkamarin nimi juontuu huoneeseen sijoitettuun maalaukseen, johon on lisätty satyyrihahmo. Palvelusväellä ei ollut tietämystä, mitä satyyri oikein tarkoitti, vaan hahmoa pidettiin piruna.

Siniseksi kamariksi kutsutussa makuuhuoneessa sanotaan marsalkka Mannerheimin kiekaisseen ja nähneen linnan yltäkylläisen interiöörin elämänsä ensimmäisen kerran.

Sivurakennukset kertovat nekin historian kulusta. Luoteisessa sivurakennuksessa on toimimnut leivintupa ja keittiö, sittemmin myös pesutupa. Kaakkoisen rakennuksen alapuolelta on puolestaan löydetty kellari, jonka on arveltu olevan jopa aiemman päärakennuksen osa.

Louhisaaren kartanoa ympäröivät vehreät maastot ovat nekin historiallisesti arvokkaat. Ensinnäkin kartanoa kiertää englantilaistyyppisesti rakennettu maisemapuisto, josta löytyy merikylpylänä aikoinaan toiminut paviljonki. Vendla Sofia von Willebrandin eli ensimmäisen Louhisaaressa asuneen Mannerheimin, Carl Ericin, puolison sydän sykki puutarhanhoidolle, ja hän vaikuttikin suuresti puistoalueen syntyyn ja siihen, että puukuja johdattaa linnalta kirkon maille. Puistoa uudistettiin 1870- ja 1880-luvuilla Paludan & Steniuksen puutarhatoimiston ajatusten mukaisesti.

Kartanon mailta löytyy myös 1700-luvun valistusajan hengessä rakennettu Pehr Kalmin hyötypuutarha. Aikakaudelleen tyypillisesti puutarhassa kasvavat hyötykasvit, ruoassa tai lääkinnässä hyödynnettävät kasvit, mutta puutarha on rakennettu sekä nätiksi että symmetriseksi. Lisäksi Louhisaaressa on kasvatettu eri omena- ja päärynälajeja sekä marjoja. Niin, ja totta kai aateliskartanon mailla täytyy kaiken varalta olla myrkkypuutarha.

Louhisaaressa järjestetään mielenkiintoisia opastettuja kierroksia, joihin kannattaa ehdottomasti osallistua. Samalla reissulla suosittelen kurkkaamaan Askaisten kirkon, joka on valmistunut Louhisaaren kartanon kanssa samoihin aikoihin. Suurvalta-aikaa edustavaa kirkkoa on todennäköisesti edeltänyt samalla sijainnilla puinen kirkko. Kirkon lattian alla on esimerkiksi Flemingin suvun hautaholvi, ja hautausmaan puolella on Carl Ludvig Engelin suunnittelema uusklassistinen Mannerheimien hautakappeli. Kirkon edustalla on kaunis kellotapuli, joka on valmistunut vuonna 1779. Museovirasta on määritellyt sekä kirkon että kartanon valtakunnallisesti merkittäviksi kulttuuriympäristöiksi.

Louhisaareen on Turusta matkaan reilut kolmisenkymmentä kilometriä. Harkitsimme ensin pyöräilevämme koko matkan, mutta tällä kertaa kuljimme osan matkasta bussin kyydissä (kasvomaskit käytössä, tietenkin). Hyvä näin, sillä ehdimme nauttia maittavan lohikeittolounaan ja vähän kakkua kartanosta kivenheiton päässä sijaitsevassa kahvilassa. Loistava idea olisi myös tilata kahvilasta piknik-kassi ja nauttia elämästä hyvien ruokien äärellä puistossa. Museokaupasta puolestaan saa hillot ja globeliinit mukaansa.

Bussiyhteydet Turusta kartanoon ovat harmittavan kehnot, jopa olemattomat. Esimerkiksi nyt syksyllä, kun linnassa järjestetään kiehtovia kummituskierroksia, näin autottoman näkökulmasta bussiaikataulut ovat haastavat. Toivoisin kovasti, että julkista liikennettä kehitettäisiin, sillä kaikilla innokkailla museokävijöillä ei ole mahdollisuutta liikkua henkilöautoilla. On meinaan sen verran upea, mahtipontinen, yltäkylläinen ja runsas historiallinen kohde, että olisi mainio juttu, jos mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan siihen ja oppimaan menneistä ajoista.

Louhisaaren kartanosta ja esimerkiksi aukioloajoista löytää lisätietoa Kansallismuseon sivuilta.