Kun syyskuisen auringon säteet kumartelivat maan kamaraa kohti eräänä sunnuntaina, me pakkasimme reput ja lähdimme kohti Kurjenrahkan kansallispuistoa. Edellisestä reissusta Kurjenrahkan maisemiin oli vierähtänyt hyvä tovi, joten oli jo aikakin käydä happihyppelyllä soiden keskellä. Olimme kulkeneet muita polkuja viime ajat, sillä kesällä Kurjenrahkan kansallispuiston monilla reiteillä on vissiin ollut erityisen paljon kuhinaa keväästä lähtien. Nytkin aurinkoinen ja lämmin syyskuun sunnuntai oli houkutellut kulkijoita kansallispuiston hellään huomaan, mutta hetkittäin hiljaisuus täytti maailman. Oli kaunista!
Kurjenrahkan kansallispuistossa on monta mielenkiintoista reittivaihtoehtoa, mutta Savojärven kierros valikoitui jälleen kohteeksemme kauneuden ja koiraystävällisen mitan vuoksi – olimme varastaneet mukaamme yhden koiran (koska niinhän sitä ruukataan tehdä, kaapataan toisten koiria ja lähetään mettään). Edellisen kerran olimme käyneet samalla reitillä toukokuisena päivänä kesän korvilla, mutta syksyn hiipiessä luonnossa on ihana tunnelma. Aivan vielä ruskan sävyt eivät olleet voimakkaimmillaan, mutta kultaa ja oranssia oli jo havaittavissa.
Kurjenpesän luontotuvalta alkava rengasreitti kiertää kirkkaansinistä Savojärveä ja kuljettaa suomaiseman ja vanhan metsämaiseman poikki. Fölin kyydissä liikkuvina lähdimme kävelemään Kuhankuonon parkkipaikalta ja jatkoimme Kuhankuonon rajakiven kautta kohti varsinaista reittiä. Kurjenpesän luontotuvan ja rajakiven välinen matka sopii liikuntarajoitteisille. Oranssein opastein merkattua reittiä suositellaan kuljettavaksi myötäpäivään, ja se yhtyy kansallispuiston retkeilyreitistöön. Reittejä kunnostetaan vuonna 2020, joten on suositeltavaa vähän kurkkia esimerkiksi luontoon.fi -sivustolta löytyvää ”Ajankohtaista Kurjenrahkalla” -osiota kansallispuistoon mennessään.
Kansallispuiston reiteistä Savojärven kierros on suosikkini Pirunkirkon patikan ja Pukkipalon reitin ohella. Maisemat ovat kauniit vuodenajasta riippumatta, ja suoalueen tuoksut ovat hurmaavat – erityisesti syksyn tullen ilmanala on ihastuttavan raikas. Ja vaikka ihmisliikennettä olisi pitkospuilla jonkin verran, aika pysähtyy aina nanosekunniksi, kun tupasvillan tuoksu lähestyy sieraimia. Sitähän suhteellisuusperiaate tarkoittaa, että aika määrittyy ihan omalla tavallaan suomiljöössä.
Kuuden kilometrin mittaisella reitillä on säännöllisin väliajoin levähdyspaikkoja. Me pidimme evästauon Savojärven rantamilla, ja olimme tällä kertaa varustautuneet jopa termarikahvilla. Mikäpäs järvimaisemaa katsellessa, koiraa rapsuttaessa ja kahvia ryystäessä.
Erityisen mukavan ja onnistuneen retkestämme teki pieni urhea seuralaisemme, joka kipitti ja kirmaili pitkospuilla into piukassa.
Edelliskerralla meillä taisi mennä kaksi tuntia aikaa kierroksella, mutta tällä kertaa emme sen kummemmin katsoneet kelloa. Noin kaksi ja puoli tuntia arvelen kaiken kaikkiaan menneen, ja tämän verran aikaa suositellaankin varattavaksi kierrokselle. Meillä oli ajatuksena kiireetön hetki luonnossa, ja sellaisen tavoitimmekin.
Lisää tietoa voi lukea Kuhankuonon retkeilyreitistön -ja luontoon.fi -sivustoilta.
Vastaa