Tunnustan, en ole oikein koskaan ollut mikään vappuihminen, vaan juhlahumu on mennyt osaltani vähän ohitse. Kotikunnassani on vapun aikoihin vielä aika lailla lunta maassa, joten piknik-hulinointi ei ole oikein ollut ajankohtaista, enkä opiskeluaikoinani hillunut pitkin kyliä lakki päässäni, koska olen todella tylsä ihminen. Tai siis olen vähän liian introvertti viihtyäkseni isoissa väkijoukoissa vain siksi, että niin kuuluisi tehdä. Olen mielessäni tehnyt vapusta vähän väliinputoajan juhlapyhien listalla, sillä en ole saanut siihen oikein tarttumapintaa, ja joulu nyt tietenkin on ihmisen parasta aikaa.
Seuraa käänne: vanha koirakin voi oppia uusia temppuja! (Kuvassa oleva teinibimbo ei liity mitenkään edelliseen lauseeseen, sillä neiti kyllä oppii innokkaasti uusia temppuja, jahka sille päälle sattuu.)
Taisin nimittäin viimeinkin hönätä, mistä vapussa on oikein kyse, ja moiseen edistykselliseen toteamukseen johti päiväretki Kuuvannokkaan ja elämäni ensimmäinen piknik meren rannalla. Mikäpäs ollessa, kun meri hohti auringonvalossa, aallot tyrskyivät rantakallioita vasten ja spanieli fiilisteli ihmistensä kanssa merimaisemaa! Oivalsin, että vappu voi itse asiassa olla aika loistava tekosyy juhlistaa luonnon kauneutta ja vuodenaikojen vaihtelua.
Ihanko totta, kuinka innovatiivista, arvelen monen pohtivan tällä hetkellä sisimmissään, mutta välillä ihminen voi elää vähän säkissä tai ainakin Kolarissa. Ei ihan meinaan pakkassäässä ja lumen keskellä ole kevättunnelmaa tunturikunnassa, vaan kotona ollessani pidän vielä tähän aikaan vuodesta hanakasti talvesta kiinni.
Vappu tuo mukanaan kevään loiston Turussa, sillä toukokuun ensimmäisenä päivänä on jo havaittavissa värikkäitä pilkahduksia. Luontoäiti onkin jo alkanut maanitella kasvikuntaa heräämään talviuniltaan, joten vapun kunniaksi kävimme Ruissalossa piknikillä ja etsimässä valkovuokkoja.
Turun suunnalla oli aika lailla mainio ulkoilusää – aurinko näyttäytyi hetkittäin taivaalla, mutta pilvet toivat sopivasti draamaa ja viileyttä.
Kokonaisuudessaan meillä oli oikein mukava vappu, johon sisältyi ulkoilun lisäksi serpentiiniputouksia, elokuvaelämyksiä ja lepoa. Ja ruokaa, koska ulkoilun ohella syöminen on rohki hauskaa hommaa.
Sellainen oli meidän vappumme. Kaikessa yksinkertaisuudessani taisin löytää viimeinkin löytää oman tapani viettää vappua – ja ylipäätään kuinka suhtaudun vähän vieroksumaani juhlaan. Vuodenaikojen vaihtelu on aika hieno ilmiö,ja se olkoon teema tulevissakin vappumeiningeissä.
Vastaa