Oi, ihana toukokuu – onko maailmassa mitään kauniimpaa kuin toukokuinen ilta-aurinko, joka värjää kuusikon kultaiseksi? Noh, retkeillessä pähkinäsuklaa on aina yhtä upea ilmestys, samoin puolihorroksessa aamutuimaan tassutteleva spanieli, jolla on hävyttömät määrät unihiekkaa silmissään. Toukokuu ja ilta-aurinko ovat kuitenkin minun planeetallani yhdistelmänä erityisen mukava juttu.
Kevät saapui Turkuun edellisvuotta hitaampaa tahtia. Lumikeot verhosivat maata vielä maaliskuussa, ja ilmanala tuntui kovin kolealta. Huhtikuu toi mukanaan melkein kuin yhdessä yössä lämmön ja talviuniltaan heräilevät kukat – ensin saapuivat sinivuokot ja valkovuokot, eikä tästä ollut enää pitkä aika kirskikkapuiden ryöpsähdykseen. Kevät kuitenkin viivytteli ennen kuin se uskalsi ilmeisesti lopullisesti saapua Turkuun, mutta ehkäpä nyt takatalvet ovat historiaa.
Toukokuun illat ovat upeita. Etenkin vehreässä, sammalpeitteisessä metsässä aurinko luo upeita kontrasteja ja kullankajoa. Aika monta iltahaahuilua kullankajossa olen tullut tehneeksi, mutta aivan jokaisella kerralla olen yhtä lumoutunut luontoäidin tarjoamasta kauneudesta.
Kaunista on myös keväinen, raikas värimaailma. Tuoreet lehdet säkenöivät vaaleanvihreinä – ja kuinka mahtavaa onkaan bongata alkukesän ensimmäiset värikkäät kukat! Olen varma, että toukokuu herättää kukkien lisäksi peikot, menninkäiset, keijut ja haltiat vartioimaan metsikköjään ja koristelemaan asumuksiaan kesää varten.
Myös spanieli tykkää toukokuusta. On paljon tutkittavaa ja nuuhkittavaa, muttei ole liian tukalan lämmintä.
Toukokuu voisi puolestani olla vähän pitempikin, mutta ihan kiva kesäkuukin on. Luonto ottaa harppauksen keskikesää kohti – eikä jouluun ole enää kuin puoli vuotta!
Vastaa