Herranjestas, tämä vuosi on mennyt nopeasti. Marraskuu hujahti niin nopeasti, etten oikeastaan ehtinyt hirveästi edes kameraa käyttää missään, vaan lähinnä tuli otettua hyvin sattumanvaraisia pikanapsaisuja. Yleensä tuppaa käymään niin, että loppuvuoden kuhinoissa ajantaju katoaa jonnekin aikaryteikköön. Minäkin katoan mielelläni mahdollisimman sankkaan ryteikköön, joten ymmärrän hyvin neiti aikaa.
Palataan vähän jälkijunassa vuoden toiseksi viimeisen kuukauden koontiin. Marraskuu alkoi meidän planeetallamme tavanomaista erityisemmissä merkeissä, sillä lokakuun lopussa kerroimme lähipiirillemme menneemme kihloihin. Häät ovat tulossa ensi vuoden puolella, joten vähitellen olemme aloittaneet suunnitella hääpäiväämme. Kirkon ja juhlatilan valitseminen oli oikeastaan todella helppoa, ja onneksi saimme varattua juuri meille sopivat paikat. Häämusiikin pohtiminen on ollut todella hauskaa puuhaa, samoin koristeiden mietintä! Arwen ei kuitenkaan ihan arvosta, että ihmisten keskittyminen ei ole suunnattu koko ajan hänen korkeutensa karvapöheikköön.
Parasta luonnossa kulkijalle koko kuukauden aikana oli Turun loppukuusta yllättänyt pakkasjakso. Marraskuun alku meni vielä syksyisessä tunnelmoinnissa, ja jopa aurinkokin paistoi hetkittäin. Huurteinen maa ja hopeisen kuorrutteen saaneet lehdet ovat kuitenkin aina yhtä kauniita, ja odotan pakkasten saapumista yhtä innokkaasti joka vuosi.
Olen ehkä hokenut aivan tarpeeksi auringonlaskujen kauneudesta, mutta miten voi olla hehkuttamatta illan kajoa, jota aurinko sävyttää? Marraskuussa auringon ilta-asut olivat erityisen nättejä.
Marraskuun paras onnistuminen oli pizza. Pizzakiven käyttö on välillä aiheuttanut vähän harmaita hiuksia, mutta nyt taisimme onnistua sekä pohjan koostumuksessa että paistossa. Sanotaan, että sokeakin kana jyvän löytää, ja meidän tapauksessamme lappilainen löysi oikean jauhokoostumuksen, jos nyt vähän voi keulia.
Paras ostos oli uusi teltta. Ensi vuonna toivon mukaan pääsemme taas vaeltamaan porukalla nyt kun koirakin on jo selvittänyt pikkupentuvaiheen, joten kevyempi teltta on ollut ostoslistalla. Piti tietenkin virittää teltta keskelle olohuonetta ja fiilistellä.
Paras hetki oli tietenkin joulun tuominen pirttiin. Arwen on vähän liian kiinnostunut olkipukeista, joten työturvallisuusnäkökulmat huomioiden pukit saavat hoitaa vartijan työnsä kirjahyllystä käsin. Jouluvalot, pirttiin kannettu kuusi ja kynttilät luovatt ihanan tunnelman.
Joulukuu on jo kolmannessa adventissa menossa, ja molen jo valmis jouluun.
Vastaa