Ajanjakso helmikuusta maaliskuuhun eteni universumissani arkisissa merkeissä ja ennen kaikkea lenkkipolulla yksin tai spanielin ja merimiehen kanssa – yllätys! Erillisien kuukausikoosteiden sijaan niputan kevättalven kuukaudet samaan pakettiin. Luvassa on siis kuukauden parhaat helmikuusta maaliskuuhun.
Helmikuu oli hidas ja rauhallinen, maaliskuussa alkoi olla jo vähän enemmän tapahtumia. Helmikuussa nautin auringonlaskuista. Arkipäivien viimeiset valoisat hetket hujahtivat villivarsan kanssa keppejä nakellen, ja siinä sivussa ihastelin taivaan väriloistoa. Tai koskapa en ihastelisi taivaan väriloistoa, muttei takerruta turhiin yksityiskohtiin tässä kontekstissa. Talviset auringonlaskut ovat hienoja ja ansaitsevat olla framilla yhden luontofiilistelijän blogissa vaikka jokaisessa postauksessa.
Parasta viihdettä edustivat olympialaiset, tietenkin! Olen penkkiurheilija henkeen ja vereen, ja etenkin hiihtomenestys ja tietenkin jääkiekkohuuma saivat meikäläisen innostumnaan. Mutta omatkin liikkumiset ilahduttivat – juokseminen maistui, ja onnistuin jopa käymään juoksemassa illan tullen. Ruukaan yleensä juosta ihan aamusta, sillä mitä enemmän ruokaa on alla, sitä varmemmin mahani asettaa haasteita. Pienet onnistumiset todella ilahduttavat!
(Spanielikin tykkää juosta.)
Juoksemisen ja muun liikunnan suunnalla kaikki meni ihan nappiin siihen asti, että meille änkesi lupia kyselemättä vieras, joka olisi voinut jättää käyntinsä välistä. Koronahan se sieltä tuli. Oireeni jäivät aika lieviksi – korona ilmeni minulla ärsyttävänä pääkipuna, lihassärkynä, väsymyksenä, kuumeena ja yskänä. Ensimmäiset koronapäivät menivät aivan kuumepöhnässä, mutta pahinta on kuitenkin ollut se, että liikkuminen on ollut todella tunkkaista – jopa ihan vaan koiran kanssa käveleminen on hengästyttänyt. Kuukauden jälkeenkin tuntuu siltä, etten ole siinä kunnossa kuin olin ennen koronaa, joten olen aloitellut paluuta liikkumiseen mahdollisimman järkevästi. Olen juoksulenkeillä juossut huomattavasti rauhallisempaa tahtia, mikä on oikeastaan ollut aika mukavaa! Juoksulenkin lomassa ehtii nimittäin bongata kevään merkkejä – Turussa ehti olla jopa sinivuokkoja ennen kuin takatalvi yllätti.
Siinä missä helmikuu oli tasainen ja arkinen ajanjakso, maaliskuussa oli tapahtui kivoja asioita. Maaliskuun paras asia oli se, että aloitin uudessa työssä! Voin nyt sanoa, että kirjoitan työkseni, mikä on ollut unelmani kutakuinkin aina, ellei lasketa poliisi- ja eläinlääkärihaaveitani. Ensiksi mainitun urapolun esteeksi koitui se, että olen vähän pituusrajoitteinen, ja eläinlääkäriksi tarvitaan kuulemma vahvaa matikka- ja kemiaosaamista, jotka eivät ole oikein innostuneet hengailemaan aivojeni kanssa.
Maaliskuussa mukavia hetkiä olivat retket Ruissaloon ja Kakskerran Nunnavuoreen. Aurinko helli molempina kertoina. Tummansininen meri, jossa jäälohkareet lipuvat hitaasti, ja kirkkaasti porottava aurinko ovat lyömätän yhdistelmä. Nunnavuori viehätti hiljaisuudellaan, maisemillaan ja historiallaan.
Koska maaliskuussa täytin 25 määrittelemättömän monetta kertaa, juhlistimme ikääntymistäni Postmodern Jukeboxin parissa. Rock- ja popklassikoita menneen maailman meiningillä coveroiva kokoonpano oli Turussa vierailulla, ja täytyy todeta, että olipas mahtava esitys! Tämän kunniaksi sulostutan blogiani tärähteellä puhelinräpsyllä merimiehestä ja sen muijasta.
Odotan innolla kevään etenemistä. Ei ole enää pitkä matka yhteen lempparikuukauteeni eli toukokuuhun!
Vastaa