Kustavi ja Taivassalo ovat alueita, joita olen halunnut käydä tutkimassa jo pitkään, mutta laveasti sanottuna Varsinais-Suomen alueella on niin houkuttelevia paikkoja (kröhöm, saaristo), ettei aika riitä ihan kaikkien kiinnostavien paikkojen koluamiseen. Aika monen vuoden aikomisen jälkeen merimies, minä ja koira päätimme viimein lähteä Vakka-Suomen suuntaan – ajatuksenamme oli käydä Jeremiaan luolilla Kustavissa ja Taivassalon Kokonvuorella.

Toki me emme olisi me, jos reissu ei paisuisi – aina voi lisätä vähän kilometrejä tai bongata jonkin mielenkiintoisen paikan matkan varrella. Eennen luolien tutkimista pysähdyimme Muntin sillalla Taivassalossa. Vuonna 1850 valmistunut kivisilta sijaitsee kätevästi Turusta Kustaviin päin matkattaessa aivan reitin varrella Kustavintiellä. Silta on määritelty museosillaksi ja Museoviraston valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Muntin silta sykähdytti historianörtin sydäntä, ja koska hääsuunnittelu on vienyt minut yllättävästi mukanaan, kävi jopa mielessä, että silta olisi ihan täydellinen paikka hääkuville. Ja muutenkin voisin kuvitella, että etenkin syksyn tullen silta on erityisen upea.

Siltabongailun jälkeen matkamme jatkui kohti Jeremiaan luolia, jotka sijaitsevat aivan Vartsilan lossialueen liepeillä. Aivan ennen kuin Kivimaantie kaartuu lossin suuntaan, tien vasemmalla puolella on urheilukentän käyttäjille varattu parkkipaikka-alue. Tänne voivat myös Kustavin luontopoluilla käyvät jättää autonsa siksi aikaa, kun tutustuvat luontopolkuun – Jeremiaan luolille johdattelevalle tiellä sen sijaan on parkkeerauskielto.

Luolat tekivät vaikutuksen. Jyrkkiä, pystysuoria kallioseinämiä verhoaa pehmeä sammal, ja siellä täällä on kuiluja, railoja, halkeamia ja onkaloita. Koska luolan yllätyksiä ei ole erikseen merkattu, varovaisuus on hyvä lisävaruste.

Legenda kertoo, että aikoinaan Jeremias-niminen henkilö löysi piilopaikkansa Pännäisten vuorilla eli Jeremiaan luolissa. Joissain lähteissä puhutaan isonvihan ajoista, jotkut väittävät Jeremiaan pakoilleen englantilaisia. Olipa aikakausi mikä tahansa, luolissa lymyilevää Jeremiasta eivät etsijät onnistuneet löytämään.

Kustavin luonto- ja kulttuuripolusto, joka johtaa Jeremiaan luolille, on erittäin hyvin merkattu. Koska luola sijaitsee luonnonsuojelualueella, tulee myös opasteita noudattaa. Opasteet ohjaavat kulkua myös aivan luolan läheltä löytyvään näköalapaikkaan, josta avautuma näkymä ei ehkä ole ihan maailmankaikkeuden mahtipontisin ikkuna saaristoon. Aavistus merestä on kuitenkin parempi kuin näkymä Mordoriin.

Matkamme jatkui luolien uumenista vähän enemmän merenpinnan yläpuolelle eli Taivassalon Kokonvuorelle, jonka laelle rakennetusta näköalatornista näkyy vähän saaristolle päin. Kokonvuori on Taivassalon korkein kohta 42 metrin korkeudessaan. Istahdimme hetkeksi evästelemään lintutornin juurelle, johon on rakennettu nuotiopaikka. Siinä missä me söimme eväitämme, spanielilla oli kovasti töitä paikallisen lintuväestön tarkkailemisessa. Kevät on tuonut mukanaan lintukoiralle aivan uudet mahdollisuudet, kun mustarastaiden ja varpusten lisäksi paluumuuttajiakin pitää vähän jahdata.

Kokonvuorelle päin vie hyvin kapea hiekkatie, joka on yllätyksellisesti nimetty Kokonvuorentieksi. Suureellista parkkipaikka-aluetta ei ole, mutta jätimme auton Kokonvuoren kyltin kohdalle penkkaan, jotta muutkin mahtuisivat kulkemaan. Eipä tosin muita ollut liikkeellä samaan aikaan, joten saimme koko reissun ajan olla ihan omine nokkinemme.

Kokonvuorella oli kiva käydä. Sininen meri on aina kaunista katseltavaa, ja eväät maistuvat aina paremmalta ulkona. Lisäksi metsäalue Kokonvuoren ympärillä on nätti. Jos haluaa käydä ihailemassa maisemai, on hyvä huomata, ettei aloituskohdan jälkeen kylttejä tai opasteita ole, mutta polku kulkee aika selkeästi kallion lakea kohti. Maasto on helppokulkuista.

Kokonvuoresta löytyy netistä aika vähän tietoa, mutta Jeremiaan luolista voi lukea lisää Kustavin kaupungin sivuilta.