Rakastan luontoa ja historiaa. Sieluni janoaa paikkoihin, jotka ruokkivat ylivilkasta mielikuvitustani ja täyttävät mieleni tarinoilla. On muutama paikka, joihin haluan palata aina uudestaan ja uudestaan – kaipaan kotiseutujeni kotivaaroja ja Kellostapulia – mutta Varsinais-Suomen suunnalla yksi suurimman vaikutuksen tehneistä paikoista on Kaarinassa sijaitseva Kuusiston keskiaikainen piispanlinna. Jos on mahdollisuus ottaa askel historiaan paikassa, jonka taustalla kimmeltää meri, on aika lailla kaikki toiveeni täytetty.
Kuusiston keskiaikaisesta piispanlinnasta on jäljellä vain kiviseiniä ja rappusia, jotka vuosisatoja sitten ovat kuljettaeet saleihin, mutta nyt ne vievät vain vähän ylivilkkaan mielikuvituksen ansiosta ehkä johonkin Viimapään kaltaiseen paikkaan. Koska tottahan toki ensimmäinen mielleyhtymä eeppisessä miljöössä on Taru sormusten herrasta?
Olen kirjoittanut piispanlinnasta viimeksi pari vuotta sitten (kesäkuussa 2020 ja vähän enemmän syksyllä 2019). Enpä vielä tuolloin tiennyt, että seuraavalla kerralla, kun merimiehen kanssa siirtyisimme ajassa taaksepäin, mukanamme olisi yksi linnanneito nimeltään Arwen. Jos ei linnanraunio auringonlasku taustanaan olisi itsessään jo tarpeeksi ainutlaatuista, maailman hurmaavin koira teki retkestämme vieläkin paremman.
Muutama vuosisata sitten Kuusistossa elettiin yltäkylläistä ja vilkasta elämää. On arvioitu, että ensimmäinen puulinna rakennettiin 1200-luvulla Kuusistoon, joka vielä näihin aikoihin oli saari. Kivilinnan kulta-aikaa elettiin 1500-luvulla, mutta Kustaa Vaasa ei oikein ilahtunut katolisen linnan olemassa olosta. Linna määrättiin tuhottavaksi – aikakautensa moderni, ylellinen linna sai painua unholaan, ja vuosisatojen varrella linna rappeutui ja unohtui.
Vasta 1800-luvulla alettiin ymmärtää, että olisi ihan hyvä idea säilyttää arvokkaan linnan muisto tulevillekin sukupolville. Vielä nykyäänkin raunioita tutkitaan ja korjataan. Lisäksi linnanraunioilta lähtee luontopolku kohti metsikköä, joten alueella riittää tutkittavaa.
Kuusiston rauniolinna on ylväs näky, ja kevään alkumetreillä oli erityisen kaunista ja salaperäistä. Toki auringonlasku tekee maailmasta aina upean!
Joka tapauksessa linnanraunio on vuodenajasta tai kellonlyömästä riippumatta kiehtova paikka, jossa mielikuvitus lähtee helposti laukalle.
Vastaa