Meillä on ollut muutaman vuoden ajan perinteenä käydä telttailemassa Nötön saarella. Niinpä elokuun alkupuolella, kun kesälomamme alkoivat, oli aika hypätä yhteysalus Baldurin kyytiin ja suunnata saariston syleilyyn.
Vaikka jo muutaman kerran olemme käyneet saarella, jokaisella visiitillä Nötö tekee yhtä suuren vaikutuksen. Nytkin ”viimeinkin” oli ensimmäinen sana, joka pulpahti mieleeni lenkkareideni koskettaessa Nötön asfaltoitua satamaa, sillä Nötö ottaa turistin vastaansa aina yhtä lämpimästi.
Tässä postauksessa on luvassa enemmänkin Nötö-fiilistelyä kuin faktoja, mutta aiemmissa postauksissani olen kirjoittanut enemmän saaren historiasta ja luonnosta:
Nötö vuonna 2019
Nötö vuonna 2020 ja toinen osa
Nötö vuonna 2021
Olemme aikaisemmin telttailleet Nötöllä kesä-heinäkuun puolella ja seuranneet saaren polkuja helteessä, ukkosmyrskyn pauhatessa, sateen rapinaa kuunnellen ja pilviarmeijaa ihaillen. Elokuisella parin päivän kestoisella reissullamme olosuhteet vaihtelivat auringon kirkkaasta loistosta sadepäivän hurmaan. Olipa sää millainen tahansa, Nötö on aina kaunis – erityisesti auringonlaskun aikaan!
Nötö on kiehtova saari, jota luontoäiti on päättänyt koristella varsin avokätisesti. Jylhät rantakalliot, idylliset niityt ja pellot ja sankat metsiköt kuuluvat Nötöllä asiaan. Maisemoinnista vastaavat ammattilaiset eivät pitäneet hirveästi kiirettä, vaan ne ehtivät myös tuijottaa ohikulkevia turisteja. (Alla olevasta kuvasta ehkä nippa nappa erottaa muutaman elikon.)
Ensimmäisenä päivänä askelia tuli noin 15 000, kun kuljimme saaren poluilla. Soiva kivi oli yhtä kiva kuin ennenkin, ja meressä oli kiva käydä pulahtamassa. Varasimme saari-isännältä saunavuoron kahdelle illalle – Airiston Veneilijät ry:n ylläpitämä sauna on yksi parhaimmista puusaunoista, ja löylyt ovat aina erinomaiset. On aika epätodellinen olo käydä välillä vilvoittelemessa meressä ja katsella samalla naapurisaarten taakse lepäämään painuvaa aurinkoa.
Koiralla oli rankkoja työpäiviä. Ylitöiksikin meni, kun teltta-alueen lintuja piti tarkkailla ja kytätä.
Luonnollisesti kävimme myös syömässä Café Skolanin aina yhtä herkullisia antimia – Nötö-perinteemme yksi olennaisista osista on ehdottomasti ähkyhetki entisen koulun pihamaalla, emmekä poikenneet tänäkään vuonna hyväksi havaitusta kaavasta.
Elokuu on muuten erinomainen telttailukuu. Vaikka aurinko lämmittäisi päivän melkein helteiseksi, illan tullen lämpötilat alkavat olla jo mukavan inhimilliset, eikä teltassa yö mene ihan tukalissa merkeissä. Tai jos mukana on kaiken ilon irti ihmislihasta ottava spanieli, tukalaa voi olla jossain kohtaa. (Kotona koira nukkuu omassa pedissään eikä ihmissängyssä, minkä vuoksi Arwen ilahtuu aina mahdollisuudesta nukkua aivan ihmisessä kiinni.)
Epäilen, että Nötön saari sijaitsee omalla aikavyöhykkeellään, sillä aika menee aina liian nopeasti luontopolkuja pitkin kulkien, idyllisiä punakeltaisia taloja ihaillen, auringonlaskuja palvoen, aaltojen kuohuntaa kuunnellen ja saunan lämmöstä nauttien. Hyvin suurella todennäköisyydellä emme vastusta Nötön kutsua ensi vuonnakaan, vaan jatkamme perinnettämme ja telttailemme kauniilla saarella.
Vastaa