Havahduin tässä yhtenä päivänä, että hupsista, meillähän on kohta häät! Olen ajatellut, että häihimme on matkaa vielä kuukausia, mutta eihän tässä ole kuin muutama viikko. Koska häähommat vievät tällä hetkellä yllättävän hyvin tilaa ajatuksissani, ajattelin kertoa ihan blogissakin, millaisia hääfiiliksiä meillä päin on.

Kokonaisuutena arvioisin, että homma on hanskassa. Todennäköisesti olemme varanneet, tilanneet ja hankkineet tärkeimmät asiat, ja jos jokin menee mönkään, niin tapahtuu. Häissä kuitenkin tärkeintä on se, että me menemme naimisiin ja näemme meille tärkeitä ihmisiä. Kunhan pappi saapuu paikalle, sormukset ovat tallessa ja juhlapaikassa on herkullista ruokaa, kaikki on riittävän hyvin.

Sen jälkeen, kun päätimme mennä ihan ihmisten läsnäollessa naimisiin, olen kuitenkin pohtinut ja pyöritellyt päässäni häiden konseptia ja mitä meidän häissämme tulisi olla.

Aloitan negaatiolla. En halua häitämme täyteen perinteitä, jotka eivät tunnu minusta hirvittävän kivoilta. Morsiamen tai vaikka naapurin alpakan ryöstöt sopivat varmasti moneen hääjuhlaan, mutta minä en halua tulla ryöstetyksi. En halua, että sulhanen tonkii sukkanauhaa, enkä heittele kimppuja.

En halua kiusallisia hääleikkejä, joissa juhlavieraat joutuvat punastelemaan noloina puolestamme – tai toisaalta en halua, että vieraamme joutuvat osallistumaan leikkeihin, joihin he eivät halua osallistua. En usko salatehtäviin, joissa vieraat pakotetaan sanomaan kiusallisuuksia toiselle vieraalle, enkä kaipaa vieraiden esittely- tai tutustumisleikkejä. Introverttina arvostan, että juhlavieraat saavat tutustua toisiinsa rauhassa ja enemmänkin nauttia tunnelmasta ja musiikista.

En halua häävalssia, enkä häätanssia. Enkä akryylikylttejä, hääkaariasioita, kuvausnurkkauksia, donitsiseiniä, makrameejuttuja, hääkakun leikkaamisen yhteydessä lattian hajottamista, hääautoon tekokukkia tai kaljatölkkejä, polyesteriaamutakkia, jonka selässä lukee ”Bride”, enkä huomenlahjaa – huomenlahjan tarkoitushan aikoinaan on ollut turvata lesken talous, jos puolisosta jättää aika.

En halua häihimme asioita, jotka pitäisi olla vain sen vuoksi, että kaikilla muillakin ne ovat.

Sen sijaan haluan, että häämme ovat lämminhenkiset, tunnelmalliset, rennot ja iloiset. Sellaiset, että ihmiset viihtyvät aidosti, eikä kenelläkään tule vaivaantunutta oloa.

Haluan, että ruoka on herkullista ja viini riittää ja että taustalla soi hyvä musiikki.

Haluan, että yksityiskohdat kertovat meistä ja meidän tarinaamme viimeisimpien häätrendien sijaan. Olemme löytäneet kirpparilta ja Etsystä todella kivoja juttuja, joita voimme hyödyntää häiden jälkeen muutenkin. Pelkästään häitä varten emme oikeastaan ole ostaneet mitään krääsää, vaan vuokraamme juhlapaikasta sellaiset jutut, joita emme tarvitse tulevaisuudessa.

Itsetehdyt koristeet ovat monesti kauniita, mutta itse haluan enemmän käyttää aikaani vaikka lenkillä käymiseen kuin tehdä yhtään pompomia, liimata pilttipurkkiin pitsiä, ostaa hirveästi hallaharsoa tai ressata tuolihuppujen sävyjä. Minulle koristeet eivät ole häiden tärkein asia, johon haluaisin upottaa vapaa-ajastani yhtään ylimääräistä tuntia.

On kuitenkin mahtavaa, että häät sopivat hääparille ja heidän vierailleen, joten vaikka esitän vahvasti negaatioita joihinkin perinteisiin, sopivat ne varmasti monen muun porukan pippaloihin.

Häissämme tärkeintä on se, että olemme yhdessä ja saamme läheisiä ihmisiä samaan rakennukseen. Ilman ylimääräistä stressiä.