JOKIVARRESTA

Amalfin rannikolla on monta hyvää vaihtoehtoa, jos kaipaa patikoimaan eeppisiin maisemiin. Lisäksi on olemassa sellainenkin mahdollisuus, että lähtee päiväretkelle Vesuviukselle. Meille oli aika selvä juttu, että patikointi tulisi tapahtumaan jossain muodossa häämatkallamme, ja erilaisista vaihtoehdoista päädyimme valitsemaan ehkäpä Amalfin rannikon tunnetuimman reitin. Sentiero degli Dei eli Jumalten polku (Path of Gods) vaikutti niin nimensä kuin googlettamisen perusteella upealta, joten sinne lähdimme.

Aamuinen Ravello kylpi auringon ja usvan arvoituksellisessa yhdistelmässä, kun odotimme Amalfiin menevän bussin saapumista.

Miten Sentiero degli Dei -reitille pääsee?

Reitille pääsisi periaatteessa eri kohdista, mutta me valitsimme lähtöpisteeksemme Agerolan kylässä sijaitsevan Bomeranon, jonne pääsee Amalfin kaupungista bussilla. Reitti päättyi Nocellen kylään, josta kävelimme vielä loppumatonta portaikkoa pitkin Positanoon. Sentiero degli Dei ei ole rengasreitti, joten kannattaa miettiä jo etukäteen, mistä aloittaa patikoinnin ja miten pääsee takaisin tukikohteeseensa, vai haluaako kulkea saman reitin edestakaisin. Suosittelen Bomeranoa aloituskohdaksi, sillä maisemat olivat jumalallisen kauniit Nocelleen ja Positanoon päin. Näin päin kuljettaessa reitti on helpompi, sillä se viettää enemmän alaspäin.

Sentiero degli Dei on upea reitti

Aivan reitin alkupäässä maisema on vehreää ja metsäistä. Reitin varrella kuului aina vähän väliä lampaiden määkimistä, lehmien ammuntaa ja kellojen kilinää, kun vuohet kulkivat omia polkujaan. Sentiero degli Dei on muuten ollut historian saatossa tärkeä Nocellen ja Bomeranon yhdistävä väylä.

Ihan matkan alusta loppuun asti opasteet olivat selkeät ja niitä oli mielestäni riittävästi. Parin kilometrin patikoinnin jälkeen tulee risteyskohta, jossa voi valita kahden reitin välillä. Me valitsimme ylemmän reitin, jolloin matkaa tuli kahdeksisen kilometriä. Alempi reitti on kuuden kilometrin mittainen.

Kokeneen patikoijan arvio: Sentiero degli Dei on helppokulkuinen, mutta muista varovaisuus

Sentiero degli Dei on mielestäni helppokulkuinen, eikä muutamaa kivikkoista nousua lukuunottamatta ollut matkan varrella kokeneen patikoijan mielestä suurempia haasteita. Mutta korostan, että tämä on kokeneen tunturivaeltajan näkemys. Jos kokemusta ei hirveästi ole, tulee silti olla erityisen varovainen.

Lisäys heinäkuussa 2023: vaikka kuvailen tässä tekstissä reittiä helppokulkuiseksi, varovaisuus ja turvallisuus on hyvä muistaa pitää mukana reitillä. Missä tahansa maassa ja reitillä kulkeekaan, aina tulee ensisijaisesti keskittyä reittiin ja valita varusteet oman osaamisensa mukaan. Varovaisuus on retkeilijän tärkein ominaisuus, vaikka helpolla polulla kulkisikin.

Paikoitellen reitti on lähestulkoon kapea kuin kinttupolku, ja joissain kohdissa suojakaiteita ei ollut. En ihan hirvittävästi fanita korkeita paikkoja, joten joissain kohdissa askelten miettiminen oli aika tarkkaa puuhaa, sillä merta vasten kohoavat rantakalliot ovat todella jyrkät.

Miten pukeutua reitille?

Olin varustautunut vaan hyvin kepeillä lenkkareilla, tosin varvassandaaleitakin näytti joillain patikoijilla olevan. En ehkä niin heppoisia jalkineita itse laittaisi kuitenkaan millekään reitille, sillä arvostan nilkkojeni hyvinvointia. Sateisena päivänä reitti olisi ollut todennäköisesti suureksi osaksi melkoista mutavelliä, mutta syksyisenä puolipilvisenä päivänä ei tätä ongelmaa tullut.

Hiki tuli, mutta reitti ei kulje pelkästään suoraan auringon alla, vaan onneksi metsiköt antavat suojaa. Mihin tahansa vuodenaikaan onkaan patikoimassa, kannattaa ottaa runsaasti vettä mukaan. Aivan kesäkuumalla auringolta suojaava päähine ei ole hassumpi idea, sillä porottavalta auringolta ei voi mennä piiloon koko matkaa.

Jumalten polku on nimensä arvoinen

Ei jää epäselväksi, miksi reitti on nimetty mahtipontisesti Jumalten poluksi. Vaikka pilvet peittivät osan merimaisemasta, siltikin oli tavattoman kaunista. Kirkkaana päivänä olisi näkynyt Caprin saarin Amalfin rannikon edustalla, tosin pilvet toivat sopivasti lisää draamaa ja tunnelmaa! Loppumatka taittui metsän keskellä, mistä nautin – vaikka merimaisema oli vangitsevan kaunis, ei metsämaisema millään muotoa jäänyt kakkoseksi.

Aina välillä muistuttelin itseäni pysähtymään hetkeksi ja katsomaan taaksepäin. Joka ilmansuuntan oli nimittäin kaunista katseltavaa.

Reitti on suosittu, joten hiljaista ei ole

Lokakuussa oli yllättävän paljon turisteja liikkeellä, joten maisemapaikoilla oli tunkua, kun ihmiset ottivat selfieitä tai mutustelivat eväitään. Joillakin seurueilla näytti olevan opas mukana, mutta me mieluummin kuljimme omaa tahtia ja omine nokkinemme. Opas olisi varmasti osannut kertoa alueen historiasta ja raunioista, tosin aikamoisesta summasta. Joka tapauksessa piti sanomani, että etenkin kesäkuukausina on hyvä varautua siihen, että muitakin liikkujia on.

Pysähdyimme hetkeksi Lemon Point -nimisessä paikassa kuvaamaan kissoja tai siis nauttimaan raikkaat sitruunajuomat.

Kuiinka kauan kannattaa varata aikaa Sentiero degli Dei -reitille?

Varsinaisella reitillä meillä meni puolisentoista tuntia, ja Amalfin päätielle laskeutuvilla rappusilla vierähti tovi – aloitimme yhdentoista pintaan ja jo kahdelta olimme Positanossa. Rappusia on reilusti yli tuhat, joten ihan mukavan rapputreenin saa vielä patikoinnin päätteeksi. Laskeuduimme aivan lopuksi Positanoon, joka oli nätti ja hurmaava, tosin ehkä vähän turistirysän oloinen, eikä niin satumainen ja tunnelmallinen kuin Ravello. Olen kuitenkin todella iloinen, että sain nähdä legendaarisen paikan!

Positanosta valitsimme jälleen vesireitin bussin sijaan – kiemuraisilla, kapeilla ja mäkisillä teillä bussin kyydissä istuminen olisi ollut vähän turhan eeppinen elämys matkapahoinvoinnista usein kärsivälle.

Reitti oli todella kiva, enkä pistäisi pahakseni, jos pääsisin patikoimaan Amalfin rannikon maisemissa joskut uudemmankin kerran tulevaisuudssa. Muutenkin eeppisen kauniilla rannikolla olisi vielä monta hurmaavaa kylää ja sopukkaa tutkittavana, että haluan ehdottomasti palata Amalfin suuntaan vielä jonain päivänä. Sentiero degli Dei on mielestäni upea reitti, joka tarjoaa melkoisen maisemaspektaakkelin, mutta siltikin häätyy todeta, että kotikuntani tuntureilla patikoiminen saa sydämeni väpättämään vieläkin kovempaa tahtia.

Netin syövereistä löytyy todella runsaasti tietoa Amalfin rannikon erilaisista nähtävyyksistä ja reiteistä, mutta erityisen hyvät ja kuvalliset reittiohjeet Sentiero degli Deitä varten löytää esimerkiksi täältä sekä sivustolta positano.com.