Paras mahdollinen tapa aloittaa kesäloma on mielestäni suunnata joko kotikylän tuntureille tai telttailemaan Turun saaristoon. Tunturituulen ujellus ja meren aaltojen voimakas kuohunta ovat kumpainenkin erinomaisia lääkkeitä siihen, että arjen ajatukset saa siirrettyä pois mielestä. Näin sain taas todeta, kun perinteikäs kesäreissumme Nötön saarelle alkoi: Nötö oli aivan yhtä ihana, lämmin ja vastaanottavainen kuin ennenkin. Nötön saarella on vaan aina yhtä hyvä olla ja jo heti siitä hetkestä lähtien, kun varpaat kohtaavat sataman asfaltin!

Olen kirjoittanut Nötöstä jo sen verran monta kertaa, että tällä kertaa keskityn vain fiilistelemään mansikkapaikan tunnelmaa. Nötö-kategorian alta löytyy enemmän koontia saaren historiasta ja luonnosta.

Lähdimme Nötötä kohti juhannusaaton aamuna. M/S Utö-nimen saanut yhteysalus ei ollut niin täynnä saaristoon matkaavia seurueita kuin otaksuimme ennakkoon, mutta moni oli livahtanut saarijuhannuksen viettoon jo edellispäivänä. Edes Turusta Pärnäisiin taittamallamme automatkalla ei ollut ruuhkaa havaittavissa, vaan meininki oli letkeä.

Aurinko paistoi lämpimästi, kun Nötön mylly ja puurakennukset alkoivat avautua eteemme yhteysalukselta. Lähdimme heti kulkemaan saaren toiselle puolelle pystyttääksemme teltan saman tien, jotta voisimme lusmuilla loppupäivän saarta tutkien. Telttailu on Nötön saarella mahdollista erikseen varatulla leirintäalueella, ja telttailijoiden hyödynnettävissä ovat niin vesipiste, grillikatos kuin huussit. Telttamaksut maksetaan saari-isännälle tai -emännälle, samoin saunavuoro. Me varasimme saman tien saunavuorot kahdelle päivälle, sillä Nötön sauna on yksi parhaimmista saunoista päällä maan.

Joka päivä käveltyjä kilometrejä tuli helposti vähintään kymmenen – vaikka Nötön läpimitta on vain kuutisen kilometriä, meidän seurueemme ramppaa vähän ees taas ja siellä täällä. Vastapainoksi kävimme tietenkin maistelemassa Café Skolanin herkkuruokia (ja limoncelloa!).

Paras hetki koko viikonlopun ajalta oli ehdottomasti auringonlasku juhannusaattona. Juhannusyössä on aina jotain taikaa, mutta erityisesti saaristossa luonto on lumoava. Lokit kiljuivat taustalla samalla, kun aurinko vähitellen lipui taivaanrantaa kohti. Taivas värjäytyi kultaiseksi, oranssiksi ja lopulta jopa vaaleanpunaiseksi.

Nötön saaresta erityisen kauniin tekee luonnon runsaus ja rehevyys; yhdessä kohtaa saaren rantakalliot ovat jylhät ja mahtipontiset ja metsämaisemaa hallitsevat pehmeät jäkälämatot, mutta ei tarvi kävellä kuin pieni pätkä, kun maisema muuttuu idylliseksi niitty- ja peltomaisemaksi. Lisäksi Nötön saarella on myös upeita, syvänvihreitä metsikköjä, joissa aika tuntuu pysähtyvän. Luontoäiti on antanut Nötön saarelle runsaasti lahjoja.

Luontoäidin antimista huolehtii aika hurja lauma. Tänäkin vuonna saarella maisemoinnista huolehtivat lampaat ja ylämaankarja.

Nötön saarella on muutama kiinnostava nähtävyys. Spanielimme muuttui hetkeksi luolakoiraksi, sillä sitä kiinnosti hirveästi tutkia massiivisen siirtolohkareen koloja ja onkaloita.

Muita nähtävyyksiä ovat esimerkiksi pronssikautinen hauta sekä soiva kivi.

1700-luvun puolivälissä rakennettu puukirkko on aina yhtä herttainen!

Saarella oli suht rauhallista, vaikka juhannus oli käynnissä. Olisin tosin arvostanut ehkä hitusen enemmän mahdollisuutta herätä sunnuntaiaamuna lintujen laulantaan ja meren kuohuntaan, enkä niinkään naapuriteltasta kuuluvaan Spotify-listan soittoon ennen kello kuutta. Jos retkietiketti ei ole vielä ihan tuttu, kannattaa siihen tutustua Luontoon.fi -sivustolla.

Kohta kolme vuotta täyttävä spanieli nautti saarielämästä. Kerrankin hurtalla oli mahdollisuus tehdä juuri sitä, mistä neiti nauttii eniten: vain olla ja tarkkailla maailmaa. Spanieli nukkui teltassa yöt tyytyväisesti tuhisten, ja päivisin tyyppi viihtyi merilintujen edesottamuksia tarkkaillen (kytkettynä tietenkin, koska kiinnipitoaika on vielä käynnissä ja kansallispuistossa liikutaan). Walesinspringerin kanssa elämisessä on se hyvä puoli, että ainakin meidän yksilömme on aina valmis lähtemään mukanamme ihan minne tahansa, ja suurella todennäköisyydellä hurtta viihtyy. Siinä mielessä meidän Arppa on ihan mahtava retkikoira: hurtta sopeutuu mihin tahansa.

Paluumatkalla yhteysalus oli sen verran piukassa, että Nötöstä Pärnäisiin palaaville järjestettiin taksivenekyyti. Lisäksi vähän enemmän oli liikennettä Pärnäisisistä Nauvoon päin ajaessamme, mutta eipä se kesälomalaisia haitannut. Telttaviikonloppu Nötön saarella teki tehtävänsä, ja saimme ladattua akut loman seuraavia vaiheita varten.