Hiittinen on yli 2000 saaresta koostuva, Kemiönsaaren kuntaan kuuluva saaristoalue, jonka pääsaaret ovat Hiittinen ja Rosala. Saaret ovat historiallisesti merkittäviä; Hiittinen oli aikoinaan osa viikinkien idäntietä, ja saarelta onkin löydetty Suomen ainut riimukiveksi tunnistettu osanen. Ei ole täyttä varmuutta, milloin saarille on muodostunut pysyvää asutusta, mutta jopa 800-luvulle ajoitettuja esineitä on löydetty.

Turun suunnalta saarille pääsee kätevästi, kunhan vähän muistaa katsoa Kasnäsistä Hiittisiin menevän lautan aikatauluja etukäteen ja varautuu kesän tullen siihen, että jonoa riittää. Olimme liikkeellä toukokuun alussa, joten tällöin lautalle ei ollut meno- tai paluusuuntaan ruuhkaa. Vaikka monet pienet kahvilat ja Rosalassa sijaitseva viikinkikeskus olivat vielä toukokuun alkuhetkinä kiinni, saimme tuhlattua yllättävän monta tuntia saarilla. Näkemistä nimittäin riittää.

Pyörällä pääsisi kätevästi saaresta toiseen, mutta meillä oli tietenkin saaristolaisspanieli mukana, joten olimme autolla liikkeellä. Ajoimme ensin Hiittisiin ja jätimme auton vuonna 1686 käyttöön vihityn puukirkon parkkipaikalle. Puukirkko on Suomen toiseksi vanhin ristikirkko.

Kävelimme ensin tovin Hiittisten kylänvartta pitkin ja kävimme syömässä lohisopat Backom Caféessa. Aurinko lämmitti, mutta merituuli puhalsi miellyttävästi, joten liian tukalaksi ei ilmanala käynyt.

Saaristossa on aina kaunista, mutta saarten monipuolinen luonto vakuutti meidät. Kun ajoimme Hiittisten suunnalta Rosalaan, maisema vaihtui idyllisestä kylämaisemasta niittyihin ja peltoihin ja aina karumpaan kangasmetsään.

Yksi päiväretkemme kohokohdista oli ehdottomasti Gröndalenin hiekkaranta, joka sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Rosalasta Hiittisiin päin. Kannattaa olla tarkkana, jos rannalle on menossa – rannalle johtaa kapea metsätie, jonka alkumetreillä on pari kolme autoa mahduttava levennys. Tien poskessa on yksi kyltti, mutta muuten hirveästi opasteita ei ole.

Matkamme jatkui Rosalaan päin, jossa varmasti käymme vielä tulevaisuudessakin – viikinkikeskuksessa ainakin olisi mielenkiintoista käydä vierailulla.. Kello alkoi kuitenkin olla jo sen verran paljon, että oli aika alkaa siirtyä takaisin Turkua kohti.

Vaikka näimme Rosalasta ja Hiittisistä vain murto-osan, päiväretki saaristoon teki merimiehelle ja merimiehen vaimolle sekä tietty myös spanielille hyvää. Meren äärellä on aina yhtä hyvä olla.