Tervetuloa, elokuu! Turussa kesä oli yhtä kuiva kuin huumorintajuni, joka meinasi loppumattoman hellejakson vuoksi olla lopussa. Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että odotan jo innokkaasti syksyn kuulautta ja kultaa.
Syysfiilistelyn aika ei toki ihan vielä ole, mutta sen verran uhmaan hellehehkuttajien toiveita, että rohkenen pistää jo kesän tapahtumat pakettiin.
Tänä vuonna kesä oli tavanomaista verkkaisempi tahdiltaan – kesäkuu eteni lähinnä odottavissa ja pallonmuotoisissa tunnelmissa. Raskauden viimeinen kolmannes yhdistettynä painostavaan ja tukalaan helteeseen oli kaikkea muuta kuin suosikkini. Aivan hyvin kuitenkin jaksoin raskauden loppuun asti nauttia mettälenkeistä koiran kanssa, tosin pitemmät retket saivat nyt jäädä paitsioon.
Parhaat hetket olivatkin – yllätys! – juurikin mettälenkit spanielin seurassa. Oli hellyttävää seurata, kuinka raskauden edetessä Arwenin suojeluvaistot heräsivät ja karvareuhka kulki koko ajan tiukasti kintereilläni, mihin tahansa olin milloinkin menossa. Me ihmiset emme todellakaan ansaitse koiria.
Paras reissu suuntautui Ruissaloon, jossa kävimme juhannuksena kaffella Villa Kuuvassa ja Kuuvannokassa. Oloni oli valtava. Emme olleet koskaan aiemmin viettäneet kaupunkijuhannusta, vaan perinteenämme on seikkailla Nötön saarella, mutta hyvin saimme ajan kulumaan ihan kotonakin.
Paras historiahetki oli se, kun pitkästä aikaa kävimme Ett Hem -kotimuseossa. Voisin muuttaa upeaan museoon vaikka saman tien!
Paras elämysmatka oli Tyksiin suuntautunut parin päivän visiitti, joka sisälsi tuskaa, hikeä ja hätkähdyttävän kauniita sairaala-asuja mutta aika paljon onnea. Mukaamme sairaalasta lähti pieni söpö tyttö, joka on jo hurmannut aivan täysin vanhempansa ja koirasiskonsa.
(Ja kyllä, olen sen verran juntti, että rakastan hillajätskiä yli kaiken.)
Vastaa