Vauvakupla on ihan todellinen ilmiö. Viimeiset parisen kuukautta ovat menneet ihan älytöntä kyytiä niin vauvan ensimmäisiä hymyjä ja ilmeitä ihmetellen kuin järkyttävässä univajeen usvassa. Aivosumu on vahvasti läsnä – Yhdysvaltain presidentinvaalit tai raakku-uutiset ovat jääneet vähän sivuun, sillä aivoni tuntuvat kykenevän vastaanottamaan vain vauvajuttuja.
Näin ensisynnyttäjänä uuden tiedon määrä on tuntunut valtavalta. Minulla ei ole pienempiä sisaruksia, joita olisin hoitanut, enkä sitä kautta ole saanut kokemusta pienen lapsen käsittelystä. Ensimmäisten päivien aikana jopa vauvan sylissä pitäminen lähes hirvitti, sillä pelkäsin rikkovani pienen suloisen olennon, mutta niin vaan aika pelastaa ja antaa varmuutta.
Sopivan vaippamallin kyllä löytää ja vauvan itkun vivahteet oppii tunnistamaan jopa aika nopeasti. Jos siis blogiani lukee epävarma vanhempi, muistutan, että kaikkeen oppii ja me kokemattomatkin vanhemmat pärjäämme aivan hyvin.
Näin elämäntapasuorittajalle, joka nauttii tekemisestä ja menemisestä, päivärytmien muuttuminen on ollut kummallista. Joka päivä havahdun joskus iltakuudelta, että niin vaan päivä on taas ehtinyt iltaan, enkä ole ehtinyt tehdä mitään järkevää. Tämä on aika typerä ajatus – suorittaa ehtii myöhemminkin, mutta vauvakuplasta on hyvä yrittää nauttia mahdollisimman paljon. Ensimmäisten viikkojen aikana ei kannata lastata itselleen yhtään ylimääräisiä paineita tai turhia tehtäviä. Vauvan syöttäminen vie aikaa, niin tekee myös vauvan varpaiden tuijottaminen ja tuhinan kuunteleminen.
Toisin sanoen vauvan tupsahtaminen perheeseen on erittäin tehokas mutta aivan ihana konsti saada ajantaju hukkateille ja kyky käsittää maailmaa ihan harakoille.
Vastasyntynyt tuoksuu ihanalta. Jopa kakka tuoksuu söpöltä aivan ensimmäisten viikkojen aikana. Ja tähän liittyen vaipanvaihto on minusta yksi parhaista hetkistä vauvan kanssa. Etenkin nyt, kun parikuukautinen tyyppimme jo sen verran iso, että hän reagoi innokkaasti ympäristöönsä, hymyilee ja ottaa kontaktia, on aika suloista höpöttää myttysen kanssa.
Walesinspringerspanieli on paras mahdollinen lapsenvahti. Arwen on ottanut siskonsa todella hyvin vastaan – jopa niin hyvin, että vauvan itkiessä Arwen tulee hakemaan minut lasta hoitamaan, jos en saman tien ymmärrä mennä vauvan luo.
Blogini tulee todennäköisesti sisältämään jatkossa enemmänkin vauvakuulumisia ja perhearkea, ja painotus on juurikin vähän kokemattomamman vanhemman ajatuksissa. Retkeily, luonnossa liikkuminen ja matkailu ovat tietenkin tulevaisuudessakin blogissani pääasiallista sisältöä, mutta luonnollisesti koira- ja lapsiperheen näkökulma tulee näkymään enemmän.
Kuvista kiitos aivan ihanalle Lauralle!
Vastaa