Fiskarsin idyllinen ruukkikylä sijaitsee Raaseporissa Uudellamaalla. Taitelijoiden ja käsityöläisten suosimassa ruukkikylässä asuu nykyään viitisensataa henkilöä, ja Fiskars on erityisesti kesällä vilkas matkailukohde.
Olin jo vuosia haaveillut Fiskarsissa käymisestä, ja nyt viimeinkin pääsimme tutustumaan ruukkikylään marraskuun hiljaisuudessa.
Fiskarsin historia ruukkikylänä ulottuu vuoteen 1649, kun saksalainen kauppias Peter Thorwöste sai kuningatar Kristiinalta privilegion valmistaa valamalla ja takomalla tuotteita. Ruukki sai nimensä yhdestä alueella sijainneesta talosta. Vuosisatain varrella ruukin toiminnasta ehti vastata useampikin suku, kunnes vuonna 1883 ruukkikylään perustettiin Suomen ensimmäinen osakeyhtiö.
Sittemmin teollinen toiminta on siirtynyt Billnäsiin, mutta Fiskars on muovautunut taiteen, muotoilun ja käsityön kodiksi. Kylässä voi tutustua erilaisiin näyttelyihin, ja paikallista käsityötä voi ostaa kylän putiikeista. Fiskarsissa on myös mahdollista osallistua erilaisiin työpajoihin ja retriitteihin.
Fiskarsissa on kauniita, vanhoja rakennuksia, joista moni toimi ruukin konttoritiloina tai työntekijöiden asuntoina. Lisäksi kylästä löytyy yhä vanha navettarakennus ja konepaja.
Fiskarsin torilta lähtee parin kilometrin mittainen Yläruukin kulttuuripolku, jota me mukailimme. Halutessaan polulla voi hyödyntää Fiskarsin museon mediaopasta, joka kertoo alueen historiasta.
Ruukin keskustasta pääsee myös neljän kilometrin pituiselle Risslan metsäpolulle, ja alueella on myös parin kilometrin mittainen, eri puulajeja kartoittava puulajipolku. Me jätimme tällä kertaa polut välistä ja keskityimme ruukkikylään – meidän reittivalintamme takana oli vauvaneiti, jonka päiväunet yritimme ajoittaa kätevästi kylänraittia pitkin kävelyyn.
Marraskuussa ruukkikylä ei ollut ehkä aivan parhaimmillaan – kesällä vehreys saa varmasti kylän loistamaan. Minusta oli kuitenkin ihanaa kulkea pitkin hiljaisia teitä ilman tungosta ja hälinää. Ehkäpä joulumarkkinoilla kylä kutsuu taas matkailijoita luokseen.
Olimme ennen reissuun lähtöä selvittäneet, että putiikit, kahvilat, ravintolat ja museo olisivat marraskuisena tiistaina kiinni, mutta tämä ei meitä haitannut – koiran kanssa liikkuessa emme olisi museossa muutenkaan voineet käydä. Yksi kahvila oli auki ajankohdasta huolimatta; Café Antique on kahvila, jonne myös koirat ovat onneksi tervetulleet.
Sellainen oli meidän marraskuinen päiväreissumme ruukkikylään. Fiskars jäi mieleeni vähän boheemina ja hiljaisena kylänä, joka on saanut säilytettyä historiaansa. Kaiken kaikkiaan kylä oli ihan kiva tuttavuus, mutta ruukkikylistä puhuttaessa ei ole minusta Mustiota voittanutta.
Lähteet:
Vastaa