Ja niin on vuoden ensimmäinen kuukausi kohta päätöksessään, joten kokoan tammikuun parhaat palat tähän postaukseen.
Tammikuun paras juttu on ollut se, että merimies on aloittanut vanhempainvapaansa. Voi kuinka arki onkaan niin paljon helpompaa, kun meitä on kaksi! Suomessa asumisen hyvä puoli on se, että vanhempainvapaan voi pistää puoliksi, kuten me teemme. Minusta on mahtavaa, että isä ja lapsi saavat viettää yhdessä aikaa.
Koska piika on saanut isinsä kotiin, tarkoittaa tämä sitä, että mie olen palannut töihin – ja töihin paluu on mennyt yllättävän hyvin. Minulla on onneksi mahtavat työkaverit, jotka ovat ottaneet aivosumuisen kollegansa lämpimästi vastaan. Itse työtehtävien larppaaminenkin on sujunut hyvin, eikä kahdeksan kuukauden tauko ole saanut aivojani aivan lukkoon. Piikaa ja trimmauksen tarpeessa olevaa karvareuhkakoiraa on ihan hirveä ikävä työpäivien aikana, mutta on ollut myös ihanaa päästä käyttämään aivoja ja osaksi kivaa työporukkaa.
Töihin paluun yksi hyvistä puolista on ilmiö nimeltä aamukahvi. Vauvan ja koiran kanssa aamukahvi on useimmiten ollut kylmää ja olen sen vaan hätäisesti vetaissut naamaani. Nyt töissä minulla on tapana juoda aamukahvi hitaasti samalla, kun käyn sähköpostit läpi ja aloitan päivän ensimmäisten tehtävien tekemisen. Töihin palattuani olen myös ehtinyt syödä ihan kunnon lounaita – kotona mussutin kiireessä lähinnä jotain leipää lounaaksi, jos aina sitäkään. Nautinkin nyt suunnattomasti siitä, että saan istahtaa alas ja syödä lounaan lämpimänä ja hotkimatta.
Ruoasta puheen ollen merimies on kunnostautunut jälleen kerran kotikeittiössä. Esimerkiksi merimiehen taikinajuureen valmistama pizza oli niin hyvää!
Ja vielä yksi juttu ruokaan liittyen: runebergintorttusesonki on käynnistynyt. Olen vähän leivonnaissnobi, enkä aina tykkää oikein teollisista markettileivonnaisista, mutta Tannisen runebergintorttu oli mieleeni. Runebergintortun tärkein ominaisuus on mehevyys, ja tietenkin tortussa täytyy olla makua, ei pelkästään makeutta, ja aivan hyvin Tanninen on onnistunut saamaan tortun koostumuksen ja maun toimimaan.
Turussa on nyt ollut ihan kammottavan liukasta, joten metsäretket eivät ole hirveästi houkutelleet viime aikoina. Sen sijaan olen nauttinut pitkistä vaunulenkeistä – on myös ollut kiva löytää vähän erilaisia lenkkireittejä pitkin Turkua. Yleensä koiran kanssa tulee liikuttua aika tuttuja polkuja pitkin ja ennen kaikkea lähimettässä, joten vaihtelu virkistää.
Olen jo vähän alkanut odottaa kevättä. Vaikka olen ehdottomasti talvi-ihminen, Turun epätalvi ei nyt ihan hirveästi puhuttele lumihankia ja kunnon pakkasia kaipaavaa sielua. Toivoisin, että Turkuun tulisi edes jonkin verran lunta, mutta jos nyt samanlainen jäinen epätalvi jatkuu, mieluummin suuntaan katseeni kohti kevättä ja kirsikkapuita, tulppaaneja ja auringonvaloa.
*Kuvissa näkyvä papukaijalelu on saatu osana brändilähettiläsyhteistyötä Happy Parrotin kanssa, ja syöttötuolin pehmuste on saatu Lastentarvikkeelta.
Vastaa