Maaliskuu on yksi lempparikuukausistani. Kotiseuduillani maaliskuussa on ihan parhaat hiihto- ja ulkoilukelit; aurinko paistaa, mutta lumihanget vielä muistuttavat talvesta. Olen syntynyt maaliskuussa, joten ehkä se on syynä siihen, että kevättalvi on minusta ihanaa aikaa, mutta yhtä kaikki rakastan maaliskuun ja kevättalven valoa!
Tänä vuonna maaliskuu oli erityisen ihana. Seurasin spanielin ja jo kahdeksan kuukautta täyttäneen vauvan suhteen kehittymistä, merimies teki hyvää ruokaa, ja sain viettää aikaa ystävieni kanssa. Maaliskuun yksi parhaimmista puolista olikin juuri ystävyys. Yksi ystävä tuli kylään, yhden porukan kanssa kokoonnuimme Tampereella.
Parhaat ruoat valmistuivat merimiehen keittiössä. Tämänhetkinen suosikkini on merimiehen valmistama tortillavuoka, mutta ihan itse leipomamme pizzakaan ei hassumpaa ole.
Paras ilmiö oli tietenkin KAJ. Seurasimme Melodifestivalenin finaalia ihan livenä, onneksi! Olen vähän euroviisunörtti ja kevään tullen sulloudun oikein mielelläni viisukuplaan. En yleensä liputa Ruotsin puolesta viisuissa, sillä geneerinen ja liian kliinisesti tuotettu ruotsipoppi ei ole yhtään minun juttuni, mutta tänä vuonna hyppään mieluusti KAJ:n keikkaan ja olen iloinen siitä, että pohjalaiset edustavat naapurimaatamme. Sen sijaan en tykkää yhtään Erika Vikmanin laulusta, joka on mielestäni yksinkertaisesti vähän turha renkutus. Toivon olevani väärässä, mutta en usko kömpelön suomi-iskelmäpopin menestykseen euroviisuareenoilla.
Euroviisuista siirrytään ilman mitään aasinsiltaa seuraavaan aiheeseen. Maaliskuun paras työpäivä sijoittui Turun saaristoon – kävimme työporukan kanssa piknik-risteilyllä. Aurinko paistoi, ja illan tullen aurinko laski merenrantaan. Ymmärrän hyvin, miksi merimies aikoinaan halusi töihin merelle, sillä Turun saaristo on vaan mielettömän upea!
Tänä vuonna Turussa ei ole ollut talvea nimeksikään, mikä on harmittanut todella paljon. Vaikka kaipaan lunta ja pakkasta, olen kuitenkin ihan uteliain mielin aloittanut kevätseurannan. Katariinanlaaksossa sinivuokot ovat jo olleet useamman viikon nähtävissä, ja muuttolintujen laulanta raikaa lähimettässä. Kyllä kevät on kiva!
Maaliskuun paras laulu on Humlan Djojjn Djurens vaggvisa, johon olen aivan ihastunut, ja ipanakin siitä tuntuu pitävän. Meille on muuten alusta asti ollut päivänselvää, että puhumme lapsellemme kahta kieltä – minun äidinkieleni on suomi, ja merimiehen ruotsi. Olen taustaltani kielitieteilijä (pääaineeni yliopistossa oli aikoinaan ruotsi) ja ihan hirveä kielinörtti, joten minusta kahden kielen kodissa kasvaminen on vain positiivista!
Ipanasta puheen ollen kirjat ovat alkaneet selvästi kiinnostaa lasta enemmän ja enemmän. Tosin rehellisyyden nimissä sanottakoon, että taitaa enemmän äitiä tässä kohtaa enemmän söpöt kirjat innostaa kuin lasta. Olen siirtänyt vähitellen Äkäslompolosta Turkuun omia kirjojani, jotka vanhempani ovat onneksi säästäneet. ja on aika herttaista lukea noin kolmenkymmenen vuoden jälkeen tuttuja satuja uudestaan. Kuka muuten muistaa vielä Lasten oman kirjakerhon?
Ei kai nyt voi kirjoittaa kuukauden parhaista jutuista ja hetkistä mainitsematta erästä walesinspringerspanielia! Arppa on edelleen mainio isosisko, joka tykkää nuolla varpaita ja haistella vaippaa. Odotan innolla tulevia vuosia, kun lapsi oppii leikkimään koiran kanssa.
Ipana kasvaa ja kehittyy silmissä, ja se nyt on luonnollisesti juuri tällä hetkellä tärkeintä elämässä. Meidän neiti on tulta ja tappuraa, ja virtaa riittää maailman tutkimiseen. Ihan parasta on lähteä yhdessä mettään ja ihmetellä sammalta, havunneulasia, muurahaisten reittejä, lintuja – onni on asua lähellä mettää, jotta lapsi saa jo aivan pienestä pitäen totutella viihtymään luonnossa.
Maaliskuu oli todella kiva, ja mikä parasta, huhtikuussa pääsemme taas molempien kotiseuduille! Olen kateellisena katsellut somesta, kuinka ainakin puoli Suomea on tainnut olla Äkäslompolossa. Edellisen kerran olimme kotikulmillani vuodenvaihteessa, joten on jo aikakin käydä kotituntureilla ja -vaaroilla.
Vastaa