JOKIVARRESTA

Kasvoin itse kirjaimellisesti keskellä mettää porojen kanssa Äkäslompolon turistikiireiden liepeillä, mutta kuitenkin sopivasti omassa pienessä mettäkuplassa. Päivittäiseen ohjelmaani kuuluivat porojoen ruokkiminen ja kotipihalla ja metsässä haahuilu. Opin jo pienestä pitäen, että luonnossa on hyvä olla. Teinivuosina minua hävetti, että olin ihan pystymettästä lähtöisin, mutta nykyään minusta on vaan hienoa, että sain varttua ihan rauhassa, luonnon hellässä huomassa.

Koska minulle luonto oli niin tärkeä osa lapsuuttani, ajattelin automaattisesti, että minusta tulisi lapsen kanssa paljon luonnossa liikkuva äiti. Minulle oli päivänselvää, että toivoisin lapseni oppivan liikkumaan luontevasti metsien suojissa ja kunnioittamaan luontoa. Ja että hän saisi luonnosta samanlaisen turvasataman kuin minäkin, pesunkestävä lapinjuntti, aikoinani sain.

Mutta sitten meille syntyikin lapsi, joka ei ollutkaan tyytyväinen oikeastaan yhtään mihinkään. Meillä on nukuttu ja syöty huonosti, huudettu läpi yöt, ja välillä minua on ahdistanut edes ajatus kodin ulkopuolelle lähtemisestä. Siksi pitkät vaellukset ja telttaretket eivät ole todellakaan olleet meille vielä ajankohtaisia.

Mutta.

Olen ihan hirveän onnellinen siitä, että asumme kivan pienen lähimettän lähellä. Olemme päässeet vauvavuoden jokaisena päivänä ulos luontoon, mikä on auttanut minua selviämään univajeesta ja stressistä. Unettoman yön jälkeen minusta on aivan ihanaa kuulla, kuinka sammal natisee jalkojen alla ja tuntea, kuinka pieni käsi läpsii olkapäätäni. Lisäksi olemme liikkuneet paljon kotikyläni tuntureilla ja lyhyemmillä reiteillä kantorepun kanssa.

Luonnossa liikkumisen kokonaisvaltaisista hyödyistä aikuiselle on tehty lukuisia tutkimuksia, mutta ehkä arjen kiireissä saattaa unohtua, kuinka tärkeää luontosuhteen muodostaminen on jo aivan pienestä pitäen. Kokoan muutaman käytännön vinkin siihen, miten retken saa sujumaan ilman turhaa stressiä.

Miten retkeily vauvan kanssa onnistuu?

Aloita pienesti ja totuta vauvaa. Tätä vaihetta toki ei kaikkien muksujen kanssa tarvitse edes miettiä, mutta me todellakin olemme aloittaneet pienestä. Vaikka kuinka minun tekisi mieli lähteä pitkille vaellusretkille ja telttailemaan, ei meillä ole ollut vielä aika siihen ihan kypsä hitusen temperamenttisen vauvamme kanssa. Aloitimme esimerkiksi telttailuun totuttelemisen mökin pihalla juhannuksena, sillä teltassa nukahtaminen ja nukkuminen eivät kuuluneet vielä meidän neidin repertuaariin.

Tutki reittivaihtoehtoja etukäteen ja valitse reitti kantovälineen mukaan. Retkeä suunniteltaessa kannattaa tutustua etukäteen, mitä reittikuvaus kertoo. Kuinka pitkän lenkin jaksat tehdä vauvan kanssa, ja kuinka pitkään vauva viihtyy esimerkiksi kantorepussa? Millaista maasto on? Esteettömillä reiteillä pääsee helposti rattailla, ja kantoreppu sylissä tai selässä takaa oikeastaan rajattomat mahdollisuudet mille tahansa reitille. Isomman lapsen kanssa on hyvä miettiä, kuinka pitkän ja haastavan reitin lapsi jaksaa kulkea.

Evästauot jaksottavat retkeä. Olen aina ollut hyvin ei-paljoa-kiinnosta-laavut -retkeilijä, jolle retki tarkoittaa liikkumista, ei nyt todellakaan mitään turhaa pysähtymistä. Mutta itse asiassa eväshetki voi olla yksi tärkeimmistä retken aineksista ja saada paatunutkin suorittaja pysähtymään hetkeksi. Vauvalle kannattaa ottaa evästä ja juotavaa reilummin mukaan, sillä ulkona ruoka maistuu aina paremmalta! Maidon lisäksi vauvalle voi pakata rasiaan hedelmä- tai vihannespaloja, maissinaksuja tai ottaa mukaan ihan vaan valmisruokia. Itse leivotut herkut, kuten banaanileipä, toimivat itsenäisen mussuttajan eväinä.

Vauva saa tutkia maailmaa. Meillä neiti tykkää mieluusti ryömiä mättäitä pitkin, tutkia jokaista varpua, kiveä, kantoa ja muurahaista sekä upottaa sormet maahan. Tietenkin alle vuoden ikäinen vauva haluaa tutustua maailmaan myös suun kautta. Seuraan vierestä, mitä vauva puuhailee ja mitä milloinkin on menossa suuta kohti, mutta haluan hänen antaa tutustua maailmaan omassa tahdissa ja rauhassa. Minusta ne hetket, kun istumme vierekkäin mättäällä ja ihmettelemme muurahaisten kulkua, ovat parhaita.

Mitä jos luonnossa oleminen ei ole tuttua? Haluan korostaa, että luontoon voi mennä moneksi päiväksi vaeltamaan ja telttailemaan, mutta yhtä hyvin voi viettää aikaa vaikka omalla takapihalla, lähimettässä tai -puistossa. Lyhytkin oleilu lähiluonnossa antaa virtaa koko perheelle. Jos oma jaksaminen ei riitä pitkien retkien suunnittelemiseen saati toteuttamiseen tai jos ajatus retkeilystä aiheuttaa enemmän ylimääräistä stressiä, ei tarvitse. Aloita pehmeästi ja totuttele retkeilyyn omassa tahdissasi.

Mitä ottaa mukaan vauvan kanssa luontoon?

Luonnossa ei tarvitse suorittaa tai lähteä mukaan välineurheilun kierteeseen, mutta muutamalla vippaskonstilla retkeilyn saa sujumaan helpommin.

Hyvä kantoreppu sujuvoittaa metsässä liikkumista vauvan kanssa. Metsäpoluilla kantoreppu on valttia. Minulla on käytössä Wompatin ILO, ja se on ollut sekä vauvan että äidin mieleen! Ensimmäisinä kuukausinaan meidän neiti vihasi vaunuja kuin ruttoa. Nukkuminen oli myös ensimmäisten kuukausien aikaan melkoista säätämistä. Kantoreppu oli meillä arjen pelastus, sillä neiti uuvahti usein jopa saman tien ulos päästyään ja nukkui tyytyväisenä koiran painellessa avokallioilla peurojen perässä. Samalla mie sain nauttia luonnosta ja raikkaasta ilmasta eli me kaikki voitimme! Kantoreppu on edelleen meillä käytössä – nyt vauva on vaan siirtynyt kengurupussista selkään, ja siirtymä on ollut neidin mieleen.

Säänmukaiset vaatteet ovat retkeilyn a ja o. Luontoa ei kiinnosta, sointuvatko asun värisävyt yhteen, mutta mukavuus, säämukaisuus ja toimivuus ovat onnistuneen retken ytimessä. Kerrospukeutuminen on aina toimiva ratkaisu – myös vauvoilla. Etenkin kantoreppua käytettäessä kannattaa panostaa sekä vauvan että kantajan kohdalla hengittäviin materiaaleihin. Meillä on ollut äitiyspakkauksesta saatu villahaalari ympäri vuoden ahkerassa käytössä, ja itsellekin valitsen mieluusti mahdollisimman hengittäviä vaatteita, mieluusti merinoa, ylleni. Tietenkin on myös tärkeää suojata pienet korvat ja varpaat ympäri vuoden. Kesällä aurinkolasit ja aurinkohattu suojaavat hyvin pientä retkeilijää. Sääskiä vastaan suojaudutaan ensisijaisesti vaatteilla eli pitkillä hihoilla ja lahkoilla.

Varavaatteet ja vaippatarpeet ovat retkeilevän vanhemman pelastus. Sääolosuhteet voivat muuttua, joten vähän pidemmillä retkillä on hyvä ottaa vaikka lisäpaita mukaan. Ennen kaikkea vauvalle kannattaa ottaa retken pituudesta riippuen ainakin yksi vara-asu ja riittävästi vaippoja mukaan.

Aina ei tarvitse lähteä vaellukselle tai kansallispuistoon voidakseen nauttia luonnon kauneudesta ja rauhasta ja tarjota vauvalle kivoja virikkeitä. Yhtä lailla lähimetsä, puisto tai vaikka kukkaniitty voi olla juuri sopiva paikka hengähtää hetki vauva-arjessa. Tärkeintä on lähteä ulos ja antaa luonnon tehdä taikojaan.