JOKIVARRESTA

Tunturissa retkeileminen tarkoittaa yhtä kuin mieleenpainuvia elämyksiä ainutlaatuisen kauniissa maisemissa puhtaasta, raittiista ilmasta nauttien. Tunturissa voi kokea luonnonrauhaa, jollaista ei kovinkaan monessa paikassa pääse kokemaan. En tiedä mitään parempaa kuin tunturissa liikkuminen, ja erityisen kivaa se on, kun mukana on perhe! Tunturissa patikoiminen vaan vaatii vähän tavallista retkeilyä enemmän suunnittelua, kun mukaan lähtee lapsi ja koira. Tässä blogitekstissä kerron, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon, jotta lapsen ja koiran kanssa tunturilla retkeily olisi turvallinen, sujuva ja kaikille osapuolille kiva ja unohtumaton kokemus.

Varaudu aina muuttuviin sääolosuhteisiin

Aivan tärkeintä tunturilla patikoimisessa on se, että kunnioittaa sääolosuhteita. Tuntureilla sää voi vaihtua todella nopeasti ja yllättävästi. Eräänkin kerran aurinkoisena valjennut aamu on omilla retkilläni vaihtunut tuuliseksi ja sateiseksi iltapäiväksi, ja joskus retken päätteeksi on alkanut pyryttää tai ukkostaa. Lisäksi tunturissa voi käydä aivot mukanaan vievä viima kesälläkin.

Koskaan ei voi painottaa liikaa sääolosuhteiden huomioimisen merkitystä. Katso aina huolellisesti säätiedotukset ennen kuin lähdet tunturiin ja pidä tiukasti silmällä, mitä taivaalla ja luonnossa tapahtuu. Ukkosen tai lumimyräkän iskiessä tunturi on vihoviimeinen paikka oleskella. Tarkista siis ennen retkelle lähtöä sääennuste, mutta varaudu aina siihen, että se ei välttämättä pidä paikkaansa.

Kerrospukeutuminen sopii tunturiin

Pakkaa kerroksia mukaan koko poppoolle, esimerkiksi:

• Tuulen- ja vedenpitävät kuorivaatteet
• Lämmin välikerros (villa on paras!)
• Vaihtovaatteet reppuun ja myös autoon valmiiksi – sateen yllättäessä on aika ihana tunne, kun autossa odottaa kuiva vaatekerta
• Päähine ja käsineet (tarvittaessa ympäri vuoden)
• Koiralle tarvittaessa sadetakki tai lämpömantteli
• Kesällä aurinkolasit, suojavaatteet ja aurinkovoidetta

Jos tykkäät kantaa lasta kantorepussa tai -rinkassa, vältä hiostavia materiaaleja ja valitse mieluummin hengittävät vaatteet. Itse tykkään käyttää merinovillaa tai vaikka laittaa ihan teknisen paidan, sillä kantaessa tulee kuuma.

Vinkki: meillä on yksivuotiaalla tuplapipoviritelmä. Aurinkohattu suojaa kirkkaalta auringolta, mutta lakin alla on pipo. Lisäksi hupullinen haalari antaa vielä taukohetkinä lisäsuojaa. Hätävarjelun liioittelua? Ehkä, mutta ainakaan lapsella ei ole kylmä tunturituulen puhaltaessa.

Reitin valinnassa maltti on valttia

Vaikka kiinnostava reitti vaikuttaisi somen perusteella helpolta, korkeuserot, rakka ja sääolosuhteet voivat tehdä lyhyestäkin reitistä yllättävän haastavan. Etenkin tunturirakka voi olla epämiellyttävä kokemus koiralle, joka ei ole tottunut liikkumaan muualla kuin kaupungin helpoilla teillä ja poluilla.

Tunturiin tottumattoman kannattaa valita reitti, jossa ei ole mahdottoman jyrkkiä nousuja tai liukasta kivikkoa. Valitse aina sopivan mittainen ja vaativuustasoltaan järkevä reitti, jonka lapsi ja koira jaksavat varmasti kulkea ja myös pystyvät kulkemaan. Vaikka tunturin huipulle veisi vain kahden kilometrin mittainen polku, alaskin pitää jollain tavalla jaksaa kulkea takaisin.

Rengasreitti on kiva valinta isommalle lapselle (ja ainakin meidän spanielin mielestä), sillä matka tuntuu lapsesta kiinnostavammalta, kun samaa reittiä ei tarvitse kulkea edestakaisin.

Ota aina riittävästi vettä ja evästä mukaan

Pakkaa mieluummin kaiken varalta liikaa vettä ja evästä kuin liian vähän, jos vaikka eksyt sivupolulle tai päätät tehdä kaavailemaasi pidemmän tai haastavamman retken. Meillä on ollut mukana vauva- ja taaperopatikoijalle mukana valmiita smoothie- ja sosepusseja, mutta lapsen iästä riippuen helposti syötävät naposteltavat, kuten hedelmät, banaanileipä, välipalapatukat, pähkinät, rusinat ja tietenkin voileivät maistuvat erityisen hyviltä ulkoilmassa. Samat eväät toimivat aikuisillekin. Talvipatikointiin kuuluu tietenkin termari täynnä jotain hyvää lämmintä juotavaa. Koiralle on hyvä ottaa mukaan nameja tai vaikka raksuja reppuun, jos retki kestää pidempään.

Tärkeintä on, että mukana riittävästi vettä – sekä ihmisille että koiralle. Tunturipuroissa on useimmiten juomakelpoista vettä, mutta ilman omaa vesivarastoa on vain tyhmää lähteä patikoimaan. Huolehdi ennen kaikkea, että karvainen seuralainen saa riittävästi nestettä etenkin lämpimänä ja aurinkoisena päivänä.

Vinkki: lapselle retken kohokohta voi olla istahtaminen laavulla, joten eväiden lisäksi varaa kunnolla aikaa taukotuokioista nauttimiseen.

Turvallisuus ennen kaikkea

Tunturissa ei katulamppuja luonnollisesti ole, eivätkä nettiyhteydet aina meinaa toimia. Vaikka lähtisin tutuille tunturipoluille, tykkään ottaa ihan vaan kaiken varalta mukaani paperisen reittikartan. Pidemmille vaelluksille on hyvä ottaa kompassi mukaan. Karttapaikasta näkee kätevästi sijaintinsa, mutta katvealueilla kartta ja kompassi eivät vie repusta pahemmin tilaa. Talvella reppuun kannattaa muistaa sujauttaa otsalamppu.

Vinkki: muista ladata puhelimen akku aina täyteen ennen lähtöä ja pitkille retkille ota mukaasi varavirtalähde. Ja mikä tärkeintä, kerro retkelle lähtiessäsi aina jollekin, minne olet menossa ja milloin sinun on tarkoitus palata.

Pidä koira kytkettynä

Vaikka oma koira olisi kuinka kiltti, eikä kotioloissa lähde jänisten tai oravien perään, kansallispuistoissa ja poronhoitoalueella koira tulee pitää kytkettynä. Porot, kanalinnut, jänikset ja muut eläimet ovat arkoja ja voivat säikähtää irti juoksevaa koiraa, ja seuraukset voivat olla todella rumia esimerkiksi pesimä- ja vasomisaikaan. Lisäksi tunturin hajuista huumaantuneena haastavassa maastossa irti laukkova koira voi loukata itsensä pahastikin.

Koiran kytkettynä pitäminen on todella tärkeää niin eläinten, muiden retkeilijöiden kuin koiran oman turvallisuuden vuoksi. En edes halua ajatella, miltä tuntuisi, jos oma koirani katoaisi tunturin kätköihin vain siksi, etten viitsinyt noudattaa lakia ja retkietikettiä ja pitää koiraa kytkettynä.

Tärkeimmät varusteet koiralle:

• Hyvät valjaat ja luotettava talutin, hihna tai jäljestysliina, johon koira on tottunut
• Oma vesipullo ja esimerkiksi taitettava vesikippo
• Evästä tai raksuja retken ajaksi
• Tassuvoide pitkille vaelluksille ja tossut, jos maasto on kivikkoista tai kuumaa tai kylmää
• Sadetakki tai lämmittävä manttel kosteiden tai viileiden kelien varalle
• Kakkapusseja – myös luonnossa jätökset kerätään mukaan, erityisesti taukopaikoilta ja polkujen varsilta

Vinkki: Jos koira ei ole tottunut retkeilyyn, aloita ensin kevyillä päiväretkillä helpolla reitillä. Näin voit tarkkailla turvallisesti, miten koirasi jaksaa ja käyttäytyy uudessa ympäristössä.

Telttaretki harkinnassa?

Älä hyppää heti syvään päätyyn, vaan aloita maltillisesti. Lapsen ja koiran kanssa teltassa yöpymiseen kannattaa totutella ensin kotona tai vaikka kotipihalla sen sijaan, että lähtisi saman tien Kovddoskaisin suuntaan. Kun sitten on aika lähteä telttailemaan, voi olla hyvä idea ottaa lapselle jotain tuttua ja turvallista, esimerkiksi unilelu, mukaan.

Jos suunnittelet yöpymistä teltassa, tarkista ennen retkelle lähtöä, missä saat yöpyä. Esimerkiksi kansallispuistossa telttailu on tietyissä paikoissa täysin kielletty. Pakkaa lapselle mukaan riittävän lämmin makuupussi, ellet jaa omaa makuupussia muksun kanssa. Myös herkästi paleleva koira voi tarvita oman makuupussin – meidän spanieli ei ole vielä omaa makuupussia tarvinnut, mutta myöhään syksyllä tai talven tullen pakkaisin ehdottomasti koirallekin oman makuupussin mukaan. Muista myös makuualustat sekä lapselle että koiralle.

Jos harkitset yöpyväsi tuvassa, tarkista reitin varrelta löytyvät tupatyypit ja niiden varauskäytänteet etukäteen. Autiotuvissa voi olla ruuhkaa etenkin kes- ja ruskasesonkeina ja huonolla säällä, joten teltta tai muu oma majoitus kannattaa ottaa aina mukaan.

Vinkki: Jos saavut tupaten täynnä olevaan tupaan, on kohteliasta tarjota paikkaa ensisijaisesti retkeilijöille, joilla ei ole telttaa mukanaan.

Mikä tekee retkestä onnistuneen?

Meidän perheessämme spanieli ja lapsi otetaan aina tunturiin mukaan, mutta me retkeilemme aina näiden kahden sankarin ehdolla. Jos ilmanala vaikuttaa lapsen ja koiran kannalta haastavalta, retki siirtyy. Jos ilma muuttuu kesken matkanteon, valitsemme nopeimman reitin takaisin. Jos muksu tai koira tarvitsee tauon, me pidämme tauon. Retkeily lapsen ja koiran kanssa edellyttää sitä, että retkeillään lapsen ja koiran ehdoilla. Välillä se tarkoittaa sitä, että suunnitelmat saattavat muuttua.

Tunturiretkeilyyn kuuluvat läsnäolo ja tietty leikkimielisyys. Anna lapsen tutkia jäkälää, sammalta tai rakkaa ja koiran nuuskia rauhassa tunturituulen mukana tulevia hajuja. Älä kiirehdi, vaan jätä aikatauluun tutkimusretket- ja hetket mahdollistavaa väljyyttä. Pieni, suloisesti pulputtava tunturipuro, ihmeellisen muotoinen kivi tai poron koparan jälki voi osoittautua päivän kohokohdaksi, ja juuri tällaiset hetket tekevät tunturiretkestä ikimuistoisen.

Yhteenveto:

✅ Tarkista sää ja varustaudu sen mukaan
✅ Valitse sopiva reitti lapsen ja koiran kannalta, älä ahnehdi liian pitkiä tai haastavia reittejä
✅ Pakkaa reppuun evästä, vettä ja varusteita enemmän kuin arvelet tarvitsevasi
✅ Muista, että turvallisuus on retkeilyssä tärkeintä
✅ Nauti luonnosta ilman tiukkoja aikatauluja

Onko sinulla hyödyllisiä vinkkejä tunturiretkeilyyn? Entä millaisia muistoja tunturiretkeilystä sinulla on perheen kanssa?