JOKIVARRESTA

Palkaskeron kierros on sulan maan aikaan kuljettava, keskivaativa rengasreitti, jolla on pituutta vajaa 7 kilometriä. Suositeltava kulkusuunta on myötäpäivään. Reitti kulkee poroerotusaidan läpi kohti rakkaista tunturikeroa, josta avautuvat kauniit maisemat Pallasjärvelle ja kauas naapurikuntien tuntureille.

Palkaskero on yksi Pallastuntureiden seitsemästä laesta ja korkeutta sillä on 705 metriä. Pallastunturit sijaitsevat Muonion ja Enontekiön kunnissa ja kuuluvat Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon.

Palkaskerolta näkee loputtoman tunturiketjun

Palkaskeron laki on itsessään mukavan karu ja rakkainen. Suoraan Palkaskeron juurella siintää Pallasjärvi. Alla olevassa, vastavaloon otetussa kuvassa järvi ei pääse ihan oikeuksiinsa, mutta uskokaa pois, paikan päällä Pallasjärvi näyttää sinisemmältä kuin Fazerin suklaakääre. Aurinkoisena elokuun päivänä se kimmelsi auringonvalossa niin kauniisti! Pallasjärevn takana kurkkii Levi, etelässä puolestaan näkee kotitunturini Ylläksen.

Näkymät muutaman kilometrin päässä sijaitseviin Lommoltunturiin ja sen viereiselle Sammaltunturille olivat vakuuttavat. Aivan kuin tunturit putoaisivat syliin!

Millainen Palkaskeron reitti on?

Palkaskeron reitti on minusta suurimmaksi osaksi varsin helppokulkuinen. Myötäpäivään kuljettaessa reitti alkaa ja päättyy soratiellä, mutta iso osa reitistä on kuitenkin luonnontilaista ja kivikkoista polkua. Aivan keron laelle kuljettaessa polku on hetken aikaa todella kivikkoinen ja suht jyrkkä, joten tämä osio ei ole sopivin liikuntaesteisille. Nousumetrejä tulee 235.

Palkaskeron kierros kuljetaan kävellen. Sen sijaan tälle reitille ei pyörää oteta mukaan.

Me kuljimme Palkaskeron kierroksen vastapäivään – yleensä kuljemme reitit suositusten mukaisesti, sillä useimmiten reitin laatineilla on pätevät syyt kulkusuuntaehdotuksiin. Tällä kertaa minulla vaan meni vähän ajatukset solmuun, ja myötäpäivä muuttui vastapäiväksi. Tiedättehän, välillä ajatteleminen on ihan mahdoton tehtävä.

Meillä oli merimiehen kanssa eri näkemykset siitä, oliko vastapäivään lähteminen onnistunut ratkaisu vai ei. Mie sanon ei, merimies ehkäpä joo. Vastapäivään kuljettaessa aloitimme retken Orava-avenuen suunnilta, jolloin alkumatka oli loputonta loivaa nousua. Minun lappilaiset töppöjalkani eivät innostu niinkään maailmanloppuun asti jatkuvista liian letkeistä nousuista, vaan sellaisista, jotka saavat hapenottokyvyn ja reidet ihan tukkoon jyrkkyydellään. Jos on juurakoita tai rakkaa, olen onneni kukkuloilla (kirjaimellisesti). Merimiehen aakeassa laakeassa maastossa varttuneet, viisi kilometriä pitkät pohjalaisjalat sen sijaan arvostivat suuntavalintaamme, sillä niille sopivat oikein mainiosti loivat rinteet paremmin kuin hapottavat tuskaponnistukset. 

Merimiehen pohjalaisjaloista mitenkään liittymättä mihinkään totean, että Pallasjärveä voisi hyvinkin ihailla loputtomiin, mutta minusta poroaidan suuntaan avautuva maisema pohjoiseen päin oli reitin kaunein. Niin ääretön ja rauhoittava maisema.

Orava-avenue, jonka mainitsin äsken, on vaativa esteetön reitti. Reittiä reunustavat oravapatsaat, jotka ovat Mats Wikströmin ympäristötaideteosta.

Luontoon.fi -sivuston mukaan aikaa Palkaskeron kiertämiseen on hyvä varata ainakin kolme tuntia. On hyvä muistaa, että aika-arviot ovat suuntaa antavia, eikä kannata verrata omia retkiä toisten suorituksiin. Ja aina kannattaa ylimitoittaa tunturiretkelle varattava aika kuin kiirehtiä turhaan. Esimerkiksi meillä meni nyt lähes täydellisissä retkeilyolosuhteissa reitillä reilu pari tuntia, vaikka pidimme taaperon lounastauon Vatikurun läheisellä porokämpällä. Pääsemme vielä toistaiseksi lapsi kantorepussa liikkumaan nopeasti, mutta jo ensi kesänä voi olla, että kävelemään oppineen muksun kanssa varaamme tuplasti enemmän aikaa.

Jos olisimme kulkeneet järkevien ihmisten tavoin myötäpäivään, olisimme voineet pitää tauon Pallaskodalla, joka on aivan reitin varrella loppumatkasta juuri ennen Orava-avenueta. Porokämppäkin sopi hyvin taukopaikaksi, jotta saimme tuulensuojaa lapselle ja koiralle lapsen ruokkimisen ajaksi.

Reitillä oli suht hiljaista ja huomasi, ettei nyt ollut vilkkaiin sesonkiaika käynnissä. Ehkei Palkaskero ole yhtä tunnettu kuin Taivaskeron reitti, jonka patikoimme muutama vuosi sitten elokuussa yhdessä noin puolen valtakunnan muun väestön kanssa.

Vatikurun liepeillä oli komeita hirvasporoja niinikään lounastauolla. Nyt retkellämme huolestuttavan moni turisti pyöri aivan porojen kimpussa, ja yksi miesoletettu jopa oikeasti yritti paijata, silittää, tökkiä tai ihan vaan härnätä yhtä hirvaista. Varsinkin näin rykimäajan lähestyessä hirvaat pitää ehdottomasti jättää rauhaan. Rykimäaikana hirvaat saattavat luulla ihmisiä kilpakosijoikseen ja olla hyvin aggressiivisia.

Esitän kainon pyynnön: jätetään porot omaan rauhaan, joohan? Porot eivät ole leluja tai tuntureille turisteja varten raahattua kuvausrekvisiittaa. Ne ovat arkoja, puolivillejä eläimiä, jotka saattavat stressaantua turhasta häiriköinnistä. Lisäksi poronhoito on vielä tärkeä elinkeino pohjoisen perukoilla, joten kunnioitathan paikallista elämää liikkuessasi poronhoitoalueella.

Miten Palkaskeron kierrokselle pääsee?

Reitin varsinainen aloituspiste on Pallastunturin pysäköintialueella, hotellirakennuksen kulmalla. Jätimme auton noin puolen kilometrin päähän hotellista Pallastunturintien varrella sijaitsevalle valtavalle pysäköintialueelle (osoite on Pallastunturintie 508, Muonio). Hotellin parkkipaikat on luonnollisesti varattu hotellin asiakkaiden käyttöön.

Pallastunturin pysäköintialueelta ei kuljeta suoraan Palkaskeron huipulle, jotta eroosio saadaan kuriin ja kaunista kaukomaisemaa saadaan suojeltua. Lienee sanomattakin selvää, että näin ainutlaatuisessa ympäristössä liikutaan vain merkatulla reitillä, eikä lähdetä omille poluille. Palkaskeron kierros on rakennettu turvaamaan arvokasta luontoa, ettei  muodostuisi hirvittävän kuluvaa polkua. 

Yhteenveto:

Palkaskeron kierros on kaunis, monipuolinen, eikä hirmuisen vaativa reitti, joka mutkittelee upeassa rakkamaastossa kerojen sylissä. Se on selkeästi opastettu, joten suunnistustaitoja ei tällä reitillä tarvita. Reitillä näkee rakkaa, karun kaunista pohjoisen maisemaa ja hyvällä tuurilla poroja. Palkaskeron laelta näkee kauas sinisinä hohtaville tuntureille ja järvimaisemaan.