Jos vanhemmuudesta tehtäisiin elokuva, sen nimi olisi ihan takuuvarmasti: “Odotapa vain.” Onko toista sanaparia, jonka lasta odottavat ja lapsen saaneet yhtä usein?
Odotapa vain, kun et enää nuku.
Odotapa vain, kun et enää ehdi suihkuun.
Odotapa vain, kun vauva tekee hampaita.
Odotapa vain, kun vauva alkaa liikkua, ja elämä muuttuu sekunnissa kilpajuoksuksi itsevarman ja pelottoman lapsen kanssa.
Vaikka monella tarkoitus on hyvä ja huumoriakin on monesti mukana, on sanaparissa aina vähän varoituksen makua. Aivan kuin elämä ennen lapsia olisi pelkkää onnea ja ruusunpunaa, mutta lasten saamisen jälkeen olisi odotettavissa pelkkää väsymystä ja kaaosta.
Kyllä, lapsiperheessä väsymystä ja kaaosta on todellakin luvassa, mutta tässä postauksessa käännän ”odotapa vain” -heitot positiivisiksi.
Odotapa vain, kun näet raskaustestissä kaksi viivaa, jotka muutamassa viikossa muuttuvat sydämenlyönneiksi ja vähän myohemmin näkyvät ensin pienenä ja sitten kerta kerralta isompina avaruusolioina ultrassa.
Odotapa vain, kun saat vauvan ensimmäistä kertaa syliisi ja sydämesi täyttyy valtavasta ja järjenvastaisesta halusta suojella pientä ihana kaikelta.
Odotapa vain, kun vauva katsoo suoraan silmiin ja hymyilee ensimmäistä kertaa.
Odotapa vain, kun vauva maiskuttaa ja tuhisee nukkuessaan.
Odotapa vain, kun vauva hymyilee niin että pienet naskalihampaiden alut näkyvät.
Odotapa vain, kun imettäessä tai tuttipullolla vauva ähisee ja mussuttaa ahnaasti.
Odotapa vain, miltä vauva tuoksuu.
Odotapa vain, kun sivelet vauvan pulloposkia ja pehmeää ihoa.
Odotapa vain, kun vauva hekottelee ihan mahan pohjasta.
Odotapa vain, kun vauva oppii jokeltamaan.
Odotapa vain, kun taapero tulee halaamaan ja käpertyy tiukasti syliin.
Odotapa vain, kun taapero antaa maailman tahmaisimpia pusuja.
Odotapa vain, kun maailmaa valloittamaan lähtevä taapero vaappuu eteenpäin talvihaalarissa.
Odotapa vain, kun lapsi sanoo ”äiti” tai ”isä”.
Odotapa vain, kun itkuinen lapsi rauhoittuu, kun pääsee sylisi turvaan.
Odotapa vain, kun lapsi ottaa ensimmäiset haparoivat askeleensa.
Odotapa vain, kun kuulet pienten pullukkajalkojen läpsytystä pitkin kotia.
Odotapa vain, kun kantorepusta tai rattaista alkaa kuulua pärinää, hihkumista, hekottelua ja pulinaa.
Odotapa vain, kun näet lapsen silmien loistavan, kun hän oppii jotain uutta.
Odotapa vain, kun lapsi herää päiväuniltaan hiukset ihan sekaisin ja silmät sikkurassa.
Odotapa vain, kuinka rohkea taapero käy aina välillä halaamassa tiukasti ja jatkaa taas tutkimusretkiään.
Odotapa vain, kuinka rakkaus kasvaa joka päivä.
Odotapa vain, kuinka paljon saat nauraa.
Odotapa vain, kun huomaat, että arki on täynnä pieniä ihmeitä, joita et haluaisi vaihtaa mihinkään.
Odotapa vain, kun huomaat, että kaaos muuttuu muistoksi, jota muistelet kaiholla.
Odotapa vain, kun “väsynyt, mutta onnellinen” ei ole enää vain hassulta kuulostava klisee, vaan elämänvaihe, joka muovaa sinusta uuden version itsestäsi: vanhemman.
Odotapa vain, miten paljon tulet rakastamaan. Koska rakkaus omaa lasta kohtaan on jotain suurempaa kuin mihin osaa varautua.
Löytyikö samaistumiskohteita tai mitä lisäisit mukaan listaan?
Kuvista kiitos upealle Anastasialle! Jos etsit osaavaa ja todella ammattitaitoista kuvaajaa, Anastasia on huippu.
Vastaa