Syksy on minusta aina ollut taianomaista ja rappioromanttisella tavalla kaunista aikaa. Kun kesän vehreys muuttuu syksyn punaksi ja kullaksi ja lehdet varisevat puista, on minusta maailma tavattoman kaunis. Olen henkeen ja vereen jouluihminen, joka aloittaa joulusekoilun jo marraskuun puolella, mutta minusta on ihanaa juhlistaa ensin syksyä. Siksi minusta halloween ja kekri ovat ihania tapoja juhlistaa värikästä vuodenaikaa.
Tiesitkö muuten, että halloweenin juuret ovat monisyiset? Halloween muotoutui kelttiläisten samhain-juhlasta, jota keltit viettivät sadonkorjuujuhlana. On lisäksi arveltu, että samhain oli kelttiläisille uudenvuodenpäivä, jolloin kuluneen vuoden aikana menehtyneiden sielut kokoontuivat yhteen ennen matkansa jatkumista vainajalan maille. Keltit uskoivat, että samhain aikaan rajat eläinten, ihmisten ja henkien maailman välillä olivat ohuimmillaan, ja henkien pelättiin houkuttelevan eläviä mukaansa.
Kekri puolestaan on suomalainen sadonkorjuujuhla. Kekrin aikaan muistettiin myös edesmenneitä, mutta ennen kaikkea juhlistettiin vuoden satokauden päättymistä ja uuden alkua. Juhlalla ei ollut mitään tiettyä kalenteriin sidottua ajankohtaa, vaan sitä vietettiin syys-marraskuussa sen mukaan, kun syksyn maataloustoimet saatiin päätökseen.
On kiehtovaa ajatella, kuinka kautta aikojen syksyn pimeimpänä hetkenä valon hiipuessa ja luonnon vetäytyessä talviunilleen ihmiset ovat juhlistaneet elämän kiertokulkua. Syvä yhteys menneeseen ja luontoon tekee syksyn juhlista erityisiä.
On ehkä vähän lällyä todeta, että juhlapäivät ovat saaneet lapsen myötä ihan uusia ulottuvuuksia, mutta näin se on. Minusta on ihanaa alkaa rakentaa yhteisiä perinteitä lapsen kanssa. En malta odottaa tulevia vuosia, kun pääsemme yhdessä koristamaan kotia halloween-kurpitsoin, pukeutumaan hassusti ja ehkä jopa käymään karkki vai kepponen -kierroksilla.
Vielä tänä vuonna emme kaivertaneet kurpitsoja, mutta otimme pari viikkoa sitten varaslähdön halloweenin viettoon ja lähdimme Kurpitsapuistoon fiilistelemään syystunnelmaa. Pieni seikkailija ihmetteli silmät suurina valtavia, värikkäitä kurpitsoja ja kurkki uteliaasti rattaistaan puiston upeita yksityiskohtia.
Muutoin tämä halloween menee vielä rennoissa merkeissä ja hyvin arkisesti. Ja onneksi näin, nyt on hyvä hetki vain pysähtyä ja nauttia vielä syksyn viimeisistä hetkistä ennen talven saapumista.
Tänä vuonna kurpitsat jäävät kaivertamatta, mutta ehkä jo ensi vuonna yhden touhutytön kanssa päästään yhdessä luomaan perinteitä. Halloween ja kekri tuovat syksyyn ripauksen taikaa, ja yhdessä koettu syksyn juhla on minulle jo nyt sydäntä lämmittävä muisto.
Vastaa