On se aika vuodesta, kun ilmassa on ihan erityistä taikaa ja lämpöä. Tänäkin vuonna vietämme joulun lapsuusmaisemissani Äkäslompolossa, jossa joulu tuntuu aidosti joululta. Lunta on paljon, kaamos on kauneimmillaan ja maisema on juuri sellainen kuin joulun kuuluu olla: satumaisen valkoinen.
On jotakin erityisen lohdullista palata jouluksi kotiin sinne, missä omat jouluperinteeni ovat syntyneet. Varsinkin nyt, kun merimies on koko joulun töissä, tuntuu entistä tärkeämmältä olla lähellä ydinperhettä ja sukulaisia. Yhteiset hetket ja kiireetön yhdessäolo tekevät joulusta lämpimän, vaikka merimies on tuhannen kilometrin päässä.
Puolitoistavuotias on jo saanut tutustua aitoon joulukuuseen ja mummulan tonttuihin ja koristeisiin. On vähän kliseistä sanoa, että joulu saa uuden merkityksen lapsen kautta, mutta se on ihan totta. Joulu on täynnä taikaa lapsen silmissä, ja on ihanaa seurata pienen ihmisen ihmetystä ja iloa.
Ja sitten on meidän spanieli, joka tuntuu olevan elementissään Äkäslompolossa. Lumi, pakkanen, pitkät ulkoilut, porot ja sukulaiset saavat hännän vispaamaan ihan taukoamatta. Arppa nauttii jokaisesta hetkestä, ja onnellinen koira on yhtä kuin onnellinen koiranomistaja.
Olemme ottaneet jo varaslähdön joulunviettoon kauneimpia joululauluja laulamalla ja leipomalla, mutta aaton lähestyessä jouluperinteitä puskee esiin lisää.
Meidän jouluperinteet
Joulukuusi koristeltiin lapsuudessani aina vasta aatonaattona, mutta viime vuosina kuusi on päässyt pirttiin jo hieman aiemmin, sillä kukapa ei haluaisi vaalia joulun tunnelmaa edes hitusen pitempään. Aito kuusi tuo kotiin hurmaavan tuoksun, ja puolitoistavuotiaan ihmettely kuusen valojen ja koristeiden äärellä tekee hetkestä entistä merkityksellisemmän.
Joululeipominen on yksi tärkeistä perinteistämme, Meillä on aina tehty joulutortut, piparit ja pullat itse, ja minulle yhdessä leipomisesta on tullut suloinen muisto. Kuuntelimme äidin kanssa samalla joululauluja ja lauloimme, kun leivoimme, ja tämän perinteen haluan siirtää eteenpäin omalle lapselleni.
Ulkoilu on tärkeä osa joulua meillä. Pitkät kävelyt lumisissa maisemissa, hiihtolenkit tai lumikengillä tarpominen porojen keskellä kirpeän pakkasen puraistessa poskia tasapainottavat juhlan herkuttelua ja sisällä olemista. Myös spanieli nauttii täysin siemauksin lumesta ja pakkasesta. Ja mieli lepää luonnonhelmassa, sillä aattona metsässä on ihana tunnelma. Isäni eläessä jouluun tai oikeastaan jokaiseen päivään kuului myös porojen ruokkiminen. Onneksi yhä pääsen käymään poroja katsomassa, vaikka Turussa asuvana porostelu on kadonnut pois arjestani.
Jouluaattoon kuuluu ehdottomasti ulkoilun päätteeksi joulusauna. Lämmin sauna saa viimeistään kiireet mielestä pois ja tilaa joululle – sekä mielelle että keholle.
Aatonaattona tai viimeistään aattona käymme haudalla sytyttämässä kynttilän isälleni, mummolleni ja papalleni sekä isoisovanhemmilleni. Haudalla käymisestä on muodostunut tärkeä perinne, joka muistuttaa minua juuristani ja sukupolvien ketjusta. Haluan myös jouluna kunnioittaa heitä, jotka kulkivat samoja polkuja pitkin vuosikymmeniä tai -satoja sitten.
Meillä on jouluaaton kunniaksi tapana sytyttää pimeän tullen ulos kynttilöitä lyhtyihin tuomaan taianomaista tunnelmaa. Pienet valopisteet lumen keskellä luovat lempeää valoa kaamoksen keskelle.
Rakastan joulun tunnelmaa, enkä voisi kuvitella viettäväni joulua missään muualla kuin pohjoisen maisemissa. Meillä joulu ei tarkoita niinkään lahjavuorta, vaan ennen kaikkea yhdessäoloa. Kaamos kietoo kaiken lempeään syleilyynsä ja jopa paatuneen suorittajan kiire katoaa. Juuri täällä joulu on joulu.
Vastaa