Meillä joulu alkoi ties kuinka monta yötä jatkuneella yövuoroputkella. Aatonaaton ja jouluaaton välinen yö kului nimittäin valvoessa, kun puolitoistavuotias päätti taas vaihteeksi, että nukkuminen on yliarvostettua. Siinä missä tontut ehkä hiippailivat hiljaa tekemässä viime hetken tarkkailujaan, hiippailin itse silmäpussit polvissa roikkuen pitkin mummulaa ja laskin minuutteja aattoaamuun. Kun aamu lopulta tuli, kaikki meni univajeessa vähän vinksin vonksin ja joulumieli oli kadoksissa, eikä sitä löytynyt kahvikupin pohjalta. Eikä edes riisipuurosta.
Aatto käynnistyi siis tahmeasti, mutta onneksi päivän mittaan neitikin piristyi, ja taaperon hyväntuulisuus tarttui muihinkin. Kävin tuulettamassa sumeita aivojani koiran kanssa umpihangessa jänkällä, ja raikas ilma teki tehtävänsä. Taivas värjäytyi hennon pastelliseksi, sellaiseksi vaaleanpunaisen ja kultaisen sekoitukseksi, jota tekisi mieli jäädä katsomaan loputtoman kauan. Oli hiljaista ja niin kaunista!
Päivän huipennus oli se, kun lapsi pääsi kokeilemaan enon vanhaa stigaa. Se ei ehkä ollut uusin malli, eikä vauhti vielä huimannut päätä, mutta lapsen riemu oli niin aitoa ja tarttuvaa. Myös ihan perinteinen pulkka on ollut ihan hitti!
Joulupukki ei tänä vuonna poikennut meillä, mutta ehkä hän ajatteli, että väsynyt äiti ei olisi jaksanut ylimääräisiä vierailuja. Ja siinä hän oli ihan oikeassa. Tontut löysivät kuitenkin lapsen ja koiran, ja kuusen alla odotti illalla muutama paketti.
Joulupäivänä tunnelma oli jo ihan toinen. Edelleen uni ei kuulunut lapsen suunnitelmiin, mutta neiti oli vähemmän kiukkuinen ja itkuinen. Kävin tytön kanssa katsomassa poroja, jotka suhtautuivat pulkassa hihkuvaan taaperoon tyynesti. Lapsi oli innoissaan poroja nähdessään ja pulkkakyytiin päästessään, ja tämän hetken haluan tallentaa tiukasti aivoihini ja palata siihen tulevina vuosina. Minusta on ihana voida ihan kotipihalla voida tutustuttaa tyttö poroihin!
Totesin taas, että poromiehen tyär voipi muuttaa pois, mutta eivät porot katoa mihinkään sydämestä.
Tämä joulu ei ollut täydellinen, mutta se oli täynnä pieniä, tärkeitä hetkiä, kuten suklaan syömistä, sukuloimista ja lapsen ja koiran intoa. Joulu oli lopulta kaunis ja kiva. Sellainen joulu, jota tulevaisuudessa muistelen lämmöllä.
Vastaa