Maaliskuun alussa Turussa tapahtui ihme. Yhtenä lauantaiaamuna aurinko säkenöi kirkkaasti, ja yön aikana oli satanut lunta. Lumen ja voimakkaan auringon yhteisvaikutuksen ansiosta Turku muuttui hetkessä kaupungiksi, joka oli kerrankin tai ainakin pitkästä aikaa osannut valita itselleen vuodenajan mukaiset vaatteet ylleen. Tiedättehän, kuinka kinkkistä on etenkin välivuodenaikoina valita säänmukaiset eli sopivan lämpimät tai vastavuoroisesti vähäiset vaatekerrokset. Noh, olin toteamassa, että yhden kokonaisen vuorokauden ajan Turussa maisema oli juuri sellainen, kuten kevättalvesta pitääkin olla.
Olen ehdottomasti talvi-ihminen, jonka sydän alkaa hakata vahvemmin lumen tupruttaessa, hankien hohtaessa ja nuoskalumen narskuessa. On taivaallista taapertaa lumihangessa nivusia myöten.
Aivan hankilukemiin ei Turun suunnalla kovinkaan helposti päästä, mutta ällöttävän tuhnuisen epätalven aikana pienet lumitoivonpilkahdukset ovat antaneet lohtua. Niinpä maaliskuisena lauantaina luontoäidin tuotua talven hetkeksi Turun suuntaan oli hakeuduttava ulos, ja tällä kertaa valintani oli lumiviitan harteilleen kietaissut Katariinanlaakso.
Katariinanlaakso on aina yhtä kiva paikka, ja se taitaa olla aika monen muunkin kävelyretken kohde, sillä poikkeuksetta alueella riittää aina kuhinaa. Olin liikkeellä aamusta, jolloin ihmisvirta ei vielä ollut loputon, ja hiljaisuuttakin tavoitti. Toki Katariinanlaaksossa on harvoin täysin hiljaista, tästä pitää runsas lintupopulaatio huolen.
Katariinanlaaksossa oli kaunista. Pienet purot näyttivät auringovalon luodessa kontrasteja lähes syvänmustilta. Sinistä taivasta vasten ruovikot hehkuivat kultaisina.
Samalla reissulla kävin kuuntelemassa hetken, kuinka aallot kulkeutuivat tuulen mukana rantakallioita vasten Ispoisten uimarannalla. Hiekkaranta on ehkä kauneimmillaan kevyen lumipeitteen suojatessa pehmeää santaa. Tai noh, kuten olen monesti jo todennut, luonto on aina kauneimmillaan, ja meren äärellä on rentouttavaa olla vuodenajasta ja säästä riippumatta.
Rannan liepeillä sijaitsevassa Kengittäjänpuistossa kannot ja marjavarvut olivat hentoisen lumen verhoamat. Oli kaunista!
Katariinanlaaksossa on aina yhtä miellyttävä käydä ja tarkkailla maiseman muuttumista vuodenaikojen vaihtuessa. Olen kirjoittanut upeasta paikasta enemmän toukokuussa, jolloin luonto oli varautumassa kesän saapumiseen. Vuodenaikojen vaihtelu ja luonto, parasta!
Vastaa