Kiirunankieppi pitää hallussaan kenties lempireittini titteliä. Maasto on vaihtelevaa ja korkeuseroja on sen verran, että kauas naapurikylien tuntureille, vaaroille ja keroille näkee hyvin. Kiirunankiepistä olen kirjoittanut yhden postauksen viime kesänä, mutta ei kai se haittaa, jos vielä seuraavanakin vuonna totean, että yhä se vaan on yhtä kiva reitti kuin ennenkin?
Yksi parhaimmista elementeistä Kiirunankiepin reitillä on se, että reitiltä pääsee näppärästi Tuomikurun kodalle päin ihailemaan upeita maisemia. Lempilounaspaikkani kotikunnassani on äitini keittiön lisäksi juurikin Tuomikuru, jossa on vuodenajasta riippumatta lumoavan kaunista. Eväsleipä tai minun kohdallani evässuklaa maistuu taivaalliselta näin hulppeissa puitteissa! Loppumaton tunturirivi, käkkyräiset männyt ja rauhallisuus luovat voittamattoman kokonaisuuden.
Minulla on sellainen teoria, että kunhan Kesänki tai Kellostapuli on näkökentässä, kaikki on hyvin.
Kiirunankieppi kiepsuttelee aivan Keskisenlaen liepeiltä, joten poikkesin polulta kohti tunturia. Keskinenlaki on kirjaimellisesti keskinen laki, Ylläksen matalampi huippu, mutta korkeutta on silläkin 615 metriä (ja vähän päälle). Karun kaunista on tunturissa – puita ei mahdottomasti näillä korkeuksilla kasva, mutta kanervaa jonkin verran pilkotti kivikkoisilla rinteillä. Kellostapulin kuru häämöttää lounaassa, pohjoisessa pilkistää hyvällä säällä esimerkiksi Kumputunturi.
Aurinkoisena ja jopa helteisenä alkanut aamu oli muuttumassa tuuliseksi ja harmaaksi aamupäiväksi, joten tunturikorkeuksilla puhuri puhkui. Pilvet alkoivat muodostaa omia ryhmiään taivaalla, kun laskeuduin rinteeltä Varkaankurua kohti. Tunturimaisema on upeaa katseltavaa, mutta kurussa tuntureiden syleilyssä on aika taianomaista. On aina yhtä epätodellinen olo, kun pääsee taittamaan matkaansa tuntureiden välissä ja solisevan puron lörpötellessä.
Sellainen oli erään päivän patikka.
Vastaa