Kategoria: Kellostapuli
-
Kellostapuliin koiran kanssa
Kellostapuli on yksi lempituntureistani kotikunnassani. Kellostapuli ei Kolarin tuntureista korkeimman pisteen titteliä itselleen nappaa, mutta maisemat ovat vertaansa vailla. Ympäröivät tunturit tuntuvat olevan ihan käden ulottuvilla,ja hyvällä säällä näkee naapurikuntien tunturirivistöihin asti. Jo Kesänkitunturin kupeissa on ihailtavaa, ja Kellostapulin ja Kesängin välin jääneessä, syvänsinisessä Kesänkijärvessä kuvastuvat taivaan värit ja pilvipataljoonat. Ah, kotiseuturakkaus oli taas vahvasti…
-
Tuomikuru ja Keskisenlain kauneus
Kiirunankieppi pitää hallussaan kenties lempireittini titteliä. Maasto on vaihtelevaa ja korkeuseroja on sen verran, että kauas naapurikylien tuntureille, vaaroille ja keroille näkee hyvin. Kiirunankiepistä olen kirjoittanut yhden postauksen viime kesänä, mutta ei kai se haittaa, jos vielä seuraavanakin vuonna totean, että yhä se vaan on yhtä kiva reitti kuin ennenkin? Yksi parhaimmista elementeistä Kiirunankiepin reitillä…
-
Kellostapulia kohti
Jotenkin Äkäslompolossa ollessani tuppaa käymään niin, että patikkareissuni ovat alkaen viisitoista kilometriä, vaikka alun perin suunnittelisin käyväni vain kiikkumassa jossain tunturissa. On niin monta paikkaa, joissa haluan käydä, ja aika on rajallinen. Siksi ahnehdin ja survon yhdelle patikalle mahdollisimman monta lempipaikkaa. Niinpä päivänä eräänä kävin ensin Ylläksen huipulla, tästä jatkoin kohti Kellostapulia ja siitä mutkien…
-
Kellostapulin kurusta Pirunkuruun ja Kukakselle
Olen välillä vähän random-ihminen. Yleensä tykkään suunnitella mahdollisimman paljon etukäteen, mitä milloinkin teen, mutta on muutama asia, joissa toimin ihan miten sattuu. Esimerkiksi leipoessani saatan silmäillä jotain ohjetta, mutta päädyn lisäämän mausteita oman mieleni mukaisesti. Ruokaa laittaessani lautaselle päätyy hyvinkin usein lähinnä seuraamuksia kokeilunhalusta järjestelmällisen reseptiseurannan sijaan. Ennen kaikkea taipumukseni sattumanvaraisuuteen iskee Äkäslompoloon päästyäni. Saatan…
-
Kellostapulia kohti jouluaattona
Yksi jouluperinteistä on ehdottomasti ylitse muiden, ja se on tietenkin aamupäivästä ulkoileminen hangessa. Noh, pidän myös kynttilöiden polttelusta, äidin tekemästä riisipuurosta sekametelisopan kera, Lumiukosta, joulurauhan julistuksesta, joulukuusen lempeyden nauttimisesta, joululaulujen tahdissa laulamisesta… Mutta jonkin sortin ulkoilu on olennainen juttu, jotta ensinnäkin selviää jouluähkystä, joka on väistämätön osa joulua. Ja muutenkin talvi loihtii hulppeat puitteet liikunnalle…