Huhtikuussa kevät alkoi keikkuen tulla Turun suuntaan. Oli kauniin aurinkoisia, jopa lämpimiä päiviä, ja näiden vastapainoksi myös eteisemme täyttyi kuratassun rapayllätyksistä. Lisäksi luontoäidillä oli vaikeuksia päättää, olisiko Turussa vielä lumen ja talven aika, vai joko kevät saisi saapua.
Joka tapauksessa huhtikuuta sävytti pitkälti kevätseuranta, tietysti! Erityisesti ensimmäisen sinivuokon bongaaminen on aina yhtä kutkuttava hetki. Tuli muutamaan otteeseen möngittyä polvet mudassa, sillä piti tihrustaa kauniita kukkia lähempää. Yhtä lailla olen tihrustanut koirani korvia lähietäisyydeltä, sillä katsokaa, mitkä hurmankiehkurat! Olkaa hyvät, tässä on hiusinspiraatiota.
Paras uhkarohkea päätös oli tilata junaliput toukokuun puoliväliin kotiseudulleni. Meillä oli tarkoitus lähteä käymään kotopuolessa perheeni luona jo pääsiäisen paikkeilla, mutta koronatilanne ahdisti ja reissut jäivät reissaamatta. Ihan riittävästi populaa tuntui kylillä liikkuvan ilman meidän reissujamme. Onneksi sesonki on nyt päättynyt, ja todennäköisesti aika hiljaista on kylänraitilla.
Huhtikuussa oli parasta pääsiäinen, joka sattui olemaan todella kaunis sään kannalta Turussa. Pidennetty vapaa viikonloppu sujui pitkälti ulkona lenkkarit jalassa ja ihan kotosalla keittiönpöydän äärellä, mikä oli ihanaa. Pääsiäisestä olen kirjoittanut oman postauksen.
Parhaat ulkoilut taisivat aika lailla sijoittua lähimetsiin, tosin Saaronniemessä oli nättiä ja Pomponrahkalla myös.
Arwenin kanssa lähimetsien koluaminen on erittäin mukavaa, tosin huhtikuussa nautin myös siitä, että sain laadittua vähän fiksumman juoksulenkkirutiinin – tähän auttoi se, että sain jotenkin muokattua omaa ajatustani juoksun suhteen. Ongelmamahani vuoksi juoksu on ollut todella takkuavaa ja vähän spontaania touhua, mutta olen yrittänyt opetella ajattelemaan, että jos nyt joskus yksi lenkki menee vähän mönkään vatsani vuoksi, ei se tarkoita sitä, että olisin hunossa kunnossa. Aina juoksu ei suju toivotulla tavalla, mutta täytyy vain kokeilla uudestaan. En todellakaan ole missään nimessä mikään fitness- tai juoksuasiantuntija, joten en ajatellut lenkkeilystä höpistä sen enempää. Halusin todeta, että huhtikuussa ehkäpä paras rutiini muotoutui lenkkeilystä, ja paras lenkki sijoittui erään auringonnousun aikaan.
Paras ruoka oli ehkäpä jälleen kerran merimiehen käsialaa, nimittäin kesäkurpitsalätyt olivat herkkua! Myös herran tortillat maistuivat vähän liiankin hyviltä, samoin mehevä kanapata.
Paras elokuva oli ehdottomasti Kummisetä-trilogian ensimmäinen osa. Toinen ja kolmas olivat nekin hyviä, mutta ykkösosa osoittautui yhdeksi kaikkien aikojen hienoimmaksi elokuvaksi mielestäni. Jep, en ollut aiemmin nähnyt kuin pätkiä trilogiasta, joten olikin jo aika sivistää itseään.
Tuskaisinta sen sijaan oli, että Tuska jouduttiin perumaan tältäkin vuodelta. Olisin mieluusti nähnyt ensimmäistä kertaa Gojiran ja fanittanut Jinjeriä, mutta enemmän festareista nauttii, kun on vähän turvallisemmat oltavat.
Tuskaisesta pettymyksestä huolimatta huhtikuu tuli ja meni. Ja jes, toukokuu on täällä!
Vastaa